Kirkkovuoden aihe: Antakaa toisillenne anteeksi
Saarnateksti: Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet." Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!" Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä. (1.Ms.50:15-21)
Profeetta nimeltä Joosef
Vanhassa testamentissa Jumala puhuu Moosekselle palavasta pensaasta: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala." Uudessa testamentissa Pietari julistaa Israelin miehille: "Israelin ( "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.", 1.Ms.35:10) miehet...Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen...” (Ap.t.3:12,13) Nämä sanat ”Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala” toistuvat Raamatussa useaan kertaan. Kun tein tätä saarnaa ja kertasin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämää, tajusin että näihin sanoihinhan sisältyy myös viesti: Jumala on syntisten Jumala. Sillä näiden patriarkkojen elämässä oli noloja ja ikäviä lankeemuksia. Erityisesti Jaakobin elämä on kurjaa luettavaa. Jo Jaakob-nimestäkin me löydämme merkityksen: hän pettää. Muistamme hänen veljensä kokemukset ja hänen sanansa: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi.” Nimi oli miestä myöten.
Joosef oli siis Jaakobin lapsi, Iisakin lapsenlapsi ja Aabrahamin lapsenlapsenlapsi. Suvussa kulki peritönä Jumalan sana ja sen keskuksena evankeliumi eli sanoma siitä, että vaimon siemen on sovittava kerran ihmiskunnan synnit. Suvussa myös tiedettiin, että tuleva messias on oman suvun jälkeläinen. Sekä Aabraham, Iisak että Jaakob saivat profetian: ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus” (Gal.3:16). Joosefkin eli armosta, evankeliumissa ilmoitetusta Kristuksen sovitustyöstä.
Jumala antoi Joosefille profeetallisia unia tulevasta ja viisautta selittää oikein toisten näkemiä profeetallisia unia. Hän oli profeetta ainakin neljännessä polvessa. Kun elämässä tuli kiperä paikka, Joosef todennäköisesti myös pyysi Jumalalta profetiaa, joka sisältäisi tietoa tulevasta ja neuvoja. Jesaja julisti myöhemmin: ”Kysykää tulevaisia minulta (Herralta)” (Jes.45:11). Ja Jeremia: ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta” (Jer.31:1). Joosefilta emme kuitenkaan löydä tästä suoraa esimerkkiä, mutta toiselta vanhan liiton pyhältä, Daavidilta löydämme monia. Tässä yksi: ”Kun filistealaiset olivat tulleet ja levittäytyneet Refaimin tasangolle, kysyi Daavid Herralta: 'Menenkö minä filistealaisia vastaan? Annatko sinä heidät minun käsiini?' Ja Herra sanoi Daavidille: 'Mene, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi.'" (2.Sam.5:18,19)
Tämän päivän seurakunnallakin on armolahjansa. Ja Raamattu sanoo meille: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista...Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja” (1.Kor.12:31,14:1). ”Anokaa, niin teille annetaan” (Matt.7:7).
Kärsimyksien yliopisto
Kun Jooset oli 17-vuoden vanha, hänen jumalattomat veljensä heittivät hänet kuivaan kaivoon kuolemaan. Tämän he tekivät kateudesta ja Joosefin heille julistaman, kahdessa unessa näkemänsä profetian tähden.”Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen...aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." (1.Ms.37:7-9) ”Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden...He sanoivat toisillensa: 'Katso, tuolla tulee se unennäkijä! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.'" (1.Ms.37:8,19,20) Stefanus julisti: ”Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet?” (Ap.t.7:52)
Joosef ei kuitenkaan kuollut kaivoon. Kun ismaelilaiskaravaani kulki kaivon ohi, Juuda sai ajatuksen, että Joosefistahan voidaan päästä eroon taloudellisesti hyötyenkin. Hän sanoikin veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme."
Niin Joosef myytiin orjaksi. Matkalla Egyptiin pettymys veljiin, ja katkeruuskin, täyttivät mielen.
Saavuttuaan Egyptiin Joosef myytiin edelleen orjaksi Potifarin, faaraon henkivartijoiden päällikön taloon. Mutta koska Joosefille oli suunniteltu Jumalan toimesta tärkeä, suuri tehtävä, hänen kärsimyksien yliopistonsa vielä syveni tästä. Joosefin ulkonäkö miellytti liikaa Potifarin vaimoa. Hän halusikin maata hänen kanssaan. Sitkeästi tuo nainen yritti, mutta kun Joosef ei siveettömyyteen suostunut, vaimo järjesti lavastuksellaan ja valheellaan hänet huoruuden harjoittamis- tai jopa raiskausyrityksestä vankilaan. Moraaliton sai ehkä hurskasta mainetta ”kieltäydyttyään” haureudesta komean nuoren miehen kanssa ja Jumalan tahdon valinnut menetti rajallisen vapautensa lisäksi maineensa. Psalmissa 105 sanotaan: ”Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin”.
Hänen isänsä oli varmasti puhunut hänelle paljon Jumalan huolenpidosta omiaan kohtaan. Myös itse saamansa sanan hän oli hänelle välittänyt: ”Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet”. Tiesihän sen Mooseskin, joka kirjoitti Mooseksen kirjat. Jumalan lupaukset kantoivatkin Joosefia vaikeuksissa. Niiden kautta Jumala virvoitti maahan lyötyä, väsynyttä miestä. Kun masensi, ne nostivat pään ja kirkastivat mustan mielen.
Luhter opettaa oivallisesti Joosefin kärsimyksien yliopistosta: ”Näin hän saavutti suuren taidon ja ymmärryksen jumalisuudessa ja niin suuren viisauden, että hän osasi neuvoa muitakin ja olla kaitsijana, vieläpä hallita koko maailmaa. Koko Egyptin valtakunta ei ollut kyllin suuri hänen viisaudelleen, vaikka hän siinä oli monille ihmisille hyödyksi neuvoen sekä kansaa että itse kuningastakin. Mutta mistä hän oli saanut tämän viisauden? Siitä, että hän aikaisemmin oli kuoletettu ja viety suureen ahdistukseen, hän oli ollut halveksittu ja hänen oli täytynyt joutua kokonaan epätoivoon, kuitenkin hän oli suurella rakkaudella kiusauksessa aina säilyttänyt oikean uskon ja toivon. Aivan samoin hän koettelee ja nöyryyttää myös veljiään, korottaakseen heidät myöhemmin. Sen tähden tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka Jumalan on tapana hallita omiansa” (Hengellinen virvoittaja)
Sinun kärsimyksiesi yliopisto
Rakas ystävä, näin Jumalalla on todella tapana kohdella omiaan (ei kuitenkaan jatkuvasti). Onko Jumala hallinnut näin sinuakin?
Oletko sinä mahdollisesti jopa nyt sellaisessa elämän tilanteessa, että olet kuin kuivassa kaivossa, josta et voi itse itseäsi pois auttaa?
Vai oletko kulkemassa kohti pelottavalta näyttävää, tuntematonta tulevaisuutta? Karavaanisi vain kulkee, etkä voi sitä pysäyttää.
Vai oletko Jumalan sanaan pitäytymisen tähden ikäänkuin kahleissa ja raudoissa?
Rakas ystävä, Jumala sanoo sinullekin sanassaan:
”Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet.”
Jumala lupaa sinulle avun, jopa avun runsauden:
”Ja hän on sinun...avun runsaus.”(Jes.33:6)
”Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.” (Ps.145:19)
Joudut ehkä kuitenkin odottamaan apua. Jumala usein odotuttaa. Se on ehkä meille tämän ”heti mulle kaikki” -ajan ihmisille vaikeampaa kuin edellisille polville. Kuitenkin odottaessasikin kaikki on Herramme hallinnassa ja vaikuttaa sinun parhaaksesi (Rm.8:28). Kuinka turvallista on, että Jeesuksella on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt.28:18) Jopa kristitylle pahaa tahtovien ihmisten pahat ajatukset ovat hänen kädellään. Kun Joosefin veljet myivät Joosefin orjaksi, viimeisenä pisaranaan hänen profetiansa - he vain vaikuttivat sen toteutumista. Raamattu sanookin: ”Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet." (Ps.33:10) Lina Sandel runoilee Siionin kanteleessa: ”...saan kuulla sen, saan kuulla sen: On kaiken palveltava laumaa Herran. Näin pelkää en, näin pelkää en.” (Siionin kannel 266)
Luther kirjoittaa Joosefin avun viipymisestä: ”Jos Jumala olisi varhemmin pelastanut Joosefin, niin hänen isänsä Jaakob olisi siitä suuresti ihastunut. Mutta Joosefin olisi myös täytynyt siinä tapauksessa jäädä lammaspaimeneksi, mutta kun pelastus viipyi, hänestä tuli koko Egyptin maan herra, ja Jumala saattoi hänen kauttansa vaikuttaa paljon hyvää, ei vain noina seitsemänä nälkävuotena, vaan myös maallisessa hallituksessa ja hengellisellä alalla, niin että siitä hyötyi sekä Egypti että ympärillä olevat maat.” (Hengellinen virvoittaja)
Lue apua odottaessasi Raamattua ja rukoile, älä myöskään jätä messussa käyntiä. Tässä elämän tilanteessa saa tuntea sellaista Jumalan läheisyyttä, jota ei yleensä parempina päivinä pääse kokemaan. Olethan yliopistossasi parhaan opettajan, Pyhän Hengen, erityisessä yksityisopetuksessa. Vaikeuksien kautta hän ajaa sinua Jumalan sanaan ja kuolettaa syntistä lihaasi, joka vastustaa Jumalan sanaa, Paavali kirjoittaa: ”liha himoitsee Henkeä vastaan” (Gal.5:17). Ja Pietari: ”joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä” (1.Pt.4:1). Ja niin täytyt viisaudella, taidolla ja ymmärryksellä, ja opit uskomaan, luottamaan ja panemaan toivosi Herraan, sekä rakastamaan häntä. ”Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. (1.Joh.5:3)
Herramme jatkaa kärsimyksiesi yliopistoon:
”ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.” (Jes.49:23)
”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.”(Ps.34:18-20)
”vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava” (1.Pt.5:10).
Joosefin ongelmat johtuivat jumalattomista ihmisistä, jotka sydämmessään vähät välittivät siitä, mikä oli oikein.
”Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.” (Ps.37:39-40)
”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.' Vaan jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Rm.12:18-21)
”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat” (Matt.5:44).
”Meitä herjataan, mutta me siunaamme: meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi” (1.Kor.4:12,13).
Luther selittää meille taitavasti Isokatekismuksessa viidettä käskyä, sehän ei kiellä vain fyysistä tappamista:
”Erityisesti tämä käsky kieltää sinua vahingoittamasta sellaista, joka toivoo tai aiheuttaa sinulle pahaa. Onhan pahan tekeminen sellaiselle, joka suhtautuu sinuun hyvänsuovasti tai tekee sinulle hyvää, suorastaan perkeleellistä, ei enää inhimillistä...Jumala tarkoittaa siis varsinaisesti, ettemme saa sallia pahaa tapahtuvan yhdellekään ihmiselle, vaan että meidän on kaikin tavoin osoitettava hyvyyttä ja rakkautta, minkä on, sanottakoon se vielä kerran, kohdistuttava erityisesti vihollisiimme. Hyvän tekeminen ystävälle on näet pelkkä pakanallinen hyve, kuten Kristus sanoo Matteuksen viidennessä luvussa.”
Olin kerran sauvakävelyllä kotikuntani, Kempeleen, pururadalla. Oli toukokuu ja lumet olivat sulaneet jo ainakin kuukausi aiemmin. Minua vastaan tuli siististi pukeutunut pariskunta, joka alkoi puhutella minua Jeesukseksi ja totesi, että ”miksi sinulla, Jeesus, ei ole suksia mukana, kun on sauvat.” Kuinka hyvä toimintatapa tällaiseen tilanteeseen: ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme...meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi”.
Kurjasta vangista supervallan huipulle
Kun Jumala lopulta avasi Joosefin vankityrmän oven, Jooset ei arvannut mitä edessä oli. Vain hiustenleikkuu, vaatteiden vaihto, selitys faaraon kahteen uneen ja ohjeet faaraolle: ”Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi. Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata. Niin ei maa joudu perikatoon nälänhädän aikana" (1.Ms.41:33-36). Ja niin entinen kurja vanki oli noussut tuon ajan maailman supervallan huipulle.
”Ja farao sanoi Joosefille: 'Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi.' Ja farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. Ja hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: abrek! Niin asetettiin hänet koko Egyptin maan hallitusmieheksi.'” (1.Ms.41:41-43)
Niin Joosef oli tehtävässä, johon Jumala oli hänet edeltä yliopistossaan valmistanut. Hän keräsi seitsemänä runsassatoisena vuotena viljaa talteen ja niitä seuraavana seitsemänä nälkävuotena piti niillä maailmaa hengissä, hän pelasti maailman. Hän sai myös hengellisellä saralla paljon hyvää aikaan. Hän oli pelastamassa maailmaa niinkin, että mahdollisti Messiaan syntymisen Juudan sukukunnasta.
”Minä valvon sanaani toteuttaakseni sen” (Jer.1:12)
Myös hänen veljensä joutuivat nälkävuosina tulemaan hakemaan häneltä ruokaa. Näin he polvistuivat – kuten Joosef oli heille profetoinut – hänen eteensä. Ja Joosef toimi kuten Paavalikin myöhemmin opasti: ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä”. Moni olisi kuitenkin toiminut toisin, tuhonnut vihamiehensä. Näin olisi toiminut myös veljesjoukko. Kuinka helppoa se olisikaan ollut Joosefille? Vain muutama sana ja sotilaat olisivat tappaneet veljet. Mutta Joosef ei käyttänyt valtaansa näin. Hän rakasti, koska Jumala oli ensin rakastanut häntä. ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh.4:19). Hän eli evankeliumista. Se antoi voiman vaeltaa saadun viisauden mukaan.
Tämän sunnuntain ensimmäisestä lukukappaleesta käy ilmi, että myöhemmin, Jaakobin kuoltua, Joosefin veljet ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet." Joosef vastasi heidän huoleensa: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." (1.Ms.50:19-21) Ja Mooses vielä lisää: ”Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.” Ja hän myös piti lupauksensa.
”Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala” (Ps.146:5)
Niin, rakas ystävä, Jumala on syntisten Jumala, sinunkin. Vaikka oletkin luonnostasi kova ja anteeksiantamaton. Hän tuli ihmiseksi ja teki jo puolestasi kaiken valmiiksi, mitä hänelle kelpaamiseen tarvitaan. Jeesus Kristus on sovittanut sinun syntisi. Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef katsoivat evankeliumiin, joka julisti Kristuksen tulevaa tekoa, me katsomme evankeliumiin, joka julistaa toteutunutta Kristuksen tekoa. Kristuksen Golgatan teko on ansio, joka kantaa sinut taivaaseen. Sinun menneet ja tulevat syntisi ovat anteeksiannetut. Olet hänen viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan pelastettu. Hänen verensä riittää. Elä ja lepää hänen ja hänen evankeliuminsa varassa.
”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol.1:19-22).
”Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Ilm.1:5,6)
Jumalan armo peittää syntiesi paljouden. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.
Siionin kannel 266
1. Sä olet, Jeesus, laulun aihe mulle, / sä yksin vain, sä yksin vain. / Myös alla ahdistuksen laulan sulle, / niin paljon sain, niin paljon sain.
2. Jokainen tahtoo laulaa rakkaimmastaan, / niin myös mä teen, niin myös mä teen. / Hän, Kristus, aamutähti loistaa vastaan / yön synkeyteen, yön synkeyteen.
3. Kun kuljin aavikolla eksyneenä, / sä tielle toit, sä tielle toit. / Kun yössä itkin loppuunväsyneenä, / uudeksi loit, uudeksi loit.
4. Oi jospa kiitoksesi, Herra, soisi / nyt huuliltain, nyt huuliltain, / ja armos aina väkevämpi oisi / mun turvanain, mun turvanain.
5. Oi rakkautta aivan täydellistä: / mä pelastun, mä pelastun! / Jo nautin Herran rauhaa ihmeellistä, / sä olet mun, sä olet mun.
6. Jokaisen hetken tahdon ottaa vastaan, / myös katkeran, myös katkeran. / Kun katson rakkauteesi ainoastaan, / taas uskallan, taas uskallan.
7. Sanaasi luottaa anna jälleen kerran, / saan kuulla sen, saan kuulla sen: / On kaiken palveltava laumaa Herran. / Näin pelkää en, näin pelkää en.
