Raamatunkäännös: KR 1933/38
JÄSENNYS:
1. TÄNÄ PÄIVÄNÄ
2. RAAMATTU
JA LUOMUELÄMÄ
3. USKONPUHDISTAJA JA
LUOMUELÄMÄ
4. PELASTUMINEN JA
LUOMUELÄMÄ
Toinen lukukappale
”Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee,
ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti,
tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, että tahrattomasti ja
moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen
saakka, jonka aikanansa on antava meidän
nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu
valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt
eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.”
(1.Tim.6:13-16)
1. TÄNÄ
PÄIVÄNÄ
”Tänä päivänä voi tavata monia, jotka
eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia…jotka usein pidättyvät
avioliitosta vain siitä syystä, ettei heillä olisi jälkeläisiä.” Näin Martti Luther kirjoittaa kirjassa Ensimmäisen
Mooseksen kirjan selitys 1 - 7. Tänä päivänä itse
valittu lapsettomuus on varmasti paljon
yleisempää kuin Lutherin aikaan. Yleensä
suomalaiset pariskunnat haluavat ainakin yhden tai kaksi lasta. Suomalaisten keskimääräinen lapsiluku on
hieman yli 1,8. Jotta väestömme ei
alkaisi pian vähetä, pariskunnille
tulisi syntyä keskimäärin hieman yli kaksi lasta.
Tänä päivänä voi kuitenkin myös
tavata niitä, jotka eivät hyväksy lapsimäärän rajoittamista. Suviseuroissa heitä on samalla kertaa koolla kymmenintuhansin. Minusta on kaunista
katsottavaa, kun isolla joukolla naisia vatsat pompottavat. Sellainen perhe, jossa on esim. neljätoista
lasta on mahtava näky. Minä tulen iloiseksi, kun näen sellaisen
perheen!
Mutta tänä päivänä voi tavata myös monia,
jotka kritisoivat vanhoillislestadiolaisia heidän lapsimääristään. Näin on usein omassa joukossanikin, tunnustuksellisten luterilaisten
keskuudessa. Suomalaisten kahvipöytäkeskusteluissa kuulee usein kovaakin arvostelua ja
paheksuntaa heidän elämäntapaansa kohtaan. Heidän puolustaminen on myös vaikeaa, kun ihmisten kannat ovat niin kiivaita. Se on myös hankalaa siksi, että pelkät elävästä
elämästä vedetyt johtopäätökset, järjen päätelmät puhuvat usein voimakkaankin lapsiluvun
rajoittamisen puolesta. Yleensä on myös aivan tuloksetonta vedota
Raamattuun. Mies, joka ei hyväksy
ehkäisyä, on usein naisten alistaja. Kerran
totesin, eräälle suurperheen isälle ja melkoisen lapsijoukon vaarille, että
sinä olet rikas mies. Hän sanoi kyyneleet silmissä, että ”Niin minäkin koen
olevani.” Sanon nytkin suurperheiden vanhemmille: ”Te olette rikkaita.” Olkoon nämä sanat kuitenkin omistettu erityisesti
niille Kristukseen pelastajanaan turvaaville äideille, jotka eivät halua rajoittaa lapsilukuaan. Heitä loukannee eniten heihin kohdistuva
kritiikki ja moite. "Oi
vaimo, suuri on sinun uskosi” (Mt.15:28).
2. RAAMATTU
JA LUOMUELÄMÄ
Kun näemme lähiympäristömme vanhoillislestadiolaisen
äidin ”taas” vatsa pystyssä, se on
kiitoksen ja ylistyksen hetki Jumalalle: "Sinä, meidän Herramme ja meidän
Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä
olet luonut kaikki” (Ilm.4:11). Ihminen,
joka on äitinsä kohdussa, ei ole siellä sattumalta, vaan Jumalan päätöksestä,
viisaudesta ja tahdosta. Tuo ihminen on hänen luomansa. Ja hänen harkintakykyynsä voi luottaa. Onkin epäuskoa
kyseenalaistaa Luojan viisaus ja harkintakyky. (Epäluottamuksemme voi
kohdistua myös hänen huolenpitoonsa suurperheestä.) Silloin luotamme enemmän omiin tunteisiimme ja/tai järjenpäätelmiimme kuin häneen. Epäusko on ensimmäisen käskyn rikkomista. ”Minä olen Herra sinun Jumalasi…Älä pidä muita
jumalia minun rinnallani.” (2.Ms.20:2,3) Tämä käskyhän vaatii ”ihmisen koko sydämen ja
kaiken luottamuksen kiinnittämisen yksin Jumalaan eikä mihinkään muuhun.” (Iso
katekismus, Ensimmäinen käsky) Lapset ovat Herran lahjoja. Näillä lahjoilla siunataan isää ja
äitiä, jotka Herraa pelkäävät. Kun tunnustamme jumalanpalveluksessa uskomme
Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, Apostolisen tai Nikaian uskontunnustuksen mukaisesti,
saamme tehdä sen myös luottaen Jumalan harkintakykyyn Luojana. Jos emme usko Raamatun opetuksia asiasta,
teemme Jumalan valehtelijaksi: ”joka
ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi” (1.Joh.5:10).
Raamattu yksin ratkaisee. Näin
opettaa luterilainen tunnustuskin:
"Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden
testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja
ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.
Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun
teilläni" (Ps. 119 (Tiivistelmä
johd.1). Myös minut sanan saarnaajana on
koeteltava Raamatulla.
Tässä aiheeseen liittyviä Raamatun
kohtia. Luettelo ei ole täydellinen, mutta se on riittävä.
Jumala on luonut jokaisen ihmisen:
”Kaikki on saanut syntynsä hänen
kauttaan” (Joh.1:3).
"Herra, sinä, joka olet tehnyt
taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!” (Ap.t.24)
Jokainen ihminen on Jumalan tahdosta
olemassa:
"Sinä, meidän Herramme ja meidän
Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä
olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."
(Ilm.4:11)
Ihmisen luominen - ja
sen ajoituskin - on yksityiskohtia myöten Jumalan hallinnassa:
”Kaikki on minun Isäni antanut minun
haltuuni” (Mt.11:27a)
Jumalan on viisaus. Hän on ainoa viisas.
”Daniel lausui ja sanoi: ’Olkoon
Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja
voima.’” (Dan.2:20)
”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon
kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen. ” (Rm.16:27)
Jumala sulkee naisen kohdun, kun
näkee sen parhaaksi:
”Mutta Hannalle hän antoi
kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen
kohtunsa. Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan
suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. ” (1.Sam.1:5,6)
Jumala avaa naisen kohdun, kun
näkee sen parhaaksi:
”Ja kun Herra näki, että Leeaa
hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön. Niin Leea tuli raskaaksi…Mutta Jumala muisti
Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa. Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja
sanoi: ’Jumala on ottanut pois minun häpeäni.’” (1.Ms.29:31,32a;30:22,23)
”Hän sanoi: ’Salli palvelijattaresi
saada armo sinun silmiesi edessä.’ Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää
näyttänyt murheelliselta. Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen
rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja
Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä. Ja Hanna tuli raskaaksi
ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: ’Herralta
olen minä hänet pyytänyt.’" (1.Sam.1:18-20)
Emme saa turvata ja uskoa itseemme ja
omaan ymmärrykseemme, vaan yksin Herraan ja hänen ymmärrykseensä.
”Autuas se mies, joka panee turvansa
Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!”
(Ps.40:5)
”Turvatkaa häneen joka aika, te
kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.
Sela.”(Ps.62:9)
”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi
äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Snl.3:5)
"Älköön teidän sydämenne olko
murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.” (Joh.14:1)
Lapset ovat Herran lahjoja:
”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja
kohdun hedelmä on anti. Niinkuin nuolet
sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä!”
(Ps.127:3-5a)
Lapsilla siunataan isää ja äitiä,
jotka Herraa pelkäävät :
”Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka
pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä…
Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi
perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä.
Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.” (Ps.128:1,3,4)
Nuoria leskiä neuvotaan menemään
uudelleen naimisiin ja tekemään lapsia:
”Minä tahdon sentähden, että nuoret
lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna
vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.” (1.Tim. 5:14) Tuolloin nuorilla
leskillä oli miltei aina lapsia.
Myös sanat "Olkaa hedelmälliset
ja lisääntykää ja täyttäkää maa” (1.Ms.1:28) ovat tärkeitä
huomata. Niistä on sanottu, että ne ovat enemmän kuin käsky. Lue niistä lisää ainakin Tk, CA, XXIII Pappien avioliitto s.63 ja Tk, FC, 7. Pyhä ehtoollinen s.526-527.
3. USKONPUHDISTAJA JA LUOMUELÄMÄ
Martti Lutherilta voimme löytää joitakin
opetuksia, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän luomuelämään. Niistä meidän ei kuitenkaan tule etsiä
totuutta, eikä perustella niillä opetuksiamme, ne eivät kuulu Raamatun
kaanoniin. Luther myös erehtyi monessa kohdassa opetuksiaan, kuten
allekirjoittanutkin ja kaikki saarnaajat (Jaak.3:1,2). Sanan julistajan on tärkeää muistaa tämä itsestään
ja kaikista muistakin julistajista. Vain Raamattu on erehtymätön. Luterilainen
tunnustus lausuu: ”Muita, vaikka kuinka nimekkäiden vanhojen ja uusien
opettajien kirjoituksia ei ole pidettävä Pyhän Raamatun vertaisina, vaan ne on
kaikki tyynni alistettava sen alaisiksi”. (Tiivistelmä johd.1). Rakkaan tohtorimme kannat uskonpuhdistajana
ovat kuitenkin huomion arvoisia. Tässä kolme
kohtaa:
"Tänä päivänä voi tavata monia,
jotka eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia. Tätä suorastaan
barbaarista raakuutta ja epäinhimillisyyttä tavataan erityisesti ylhäisten ja
ruhtinasten keskuudessa, jotka usein pidättyvät avioliitosta vain siitä syystä,
ettei heillä olisi jälkeläisiä. Vielä julkeampina pidetään ruhtinaita, jotka
alistuvat pakosta naimattomuuteen, jotta heidän perheensä ei ylenmäärin
lisääntyisi. He ansaitsisivat todella, että heidän muistonsakin hävitettäisiin
elävien maasta. Mutta kaikki tämä on osoitusta perisynnistä. Mehän kyllä
ihailemme suvunjatkamista katsoen sen Jumalan suurimmaksi työksi ja ylistämme
sitä suuresti suurimpana lahjana." (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys
1-7 s. 118)
”Jo alussa hän on asettanut
avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri
avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan
hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan
kunniaksi.” (Isokatekismus, Kuudes käsky)
”…heidän (morsiammien) tulee
synnyttää lapsia, koska Jumala on heidät sitä varten luonutkin.”
(Kirkolliskokouksista ja kirkosta, s.164)
4. PELASTUMINEN JA LUOMUELÄMÄ
Pelastuminen ei ole kuitenkaan kiinni
meidän teoista tai tekemättäjättämisistämme. Se ei ole myöskään kiinni meidän
kannoistamme tai niiden puuttumisesta. Kristus täytti lain meidän puolestamme
meille (Rm.5:19, Gal.4:4,5) ja kärsi sijastamme
rangaistuksemme, kadotuksen, jotta me emme joutuisi sitä kärsimään. ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä
rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5) Kun hän on kärsinyt rangaistuksesi, sinun ei
tarvitse sitä enää kärsiä. Kristuksen
kärsimys ja kuolema ovat tuoneet sinulle taivaan. Pelastus on jo valmiina. Hän
on sovittanut kaikkien aikojen kaikkien ihmisten synnit. ”hän on kuollut kaikkien
edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka
heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.” (2.Kor.5:15) Sinunkin. Usko siis kaikkien
syntiesi olevan anteeksiannetut Kristuksen ristinkuolemassa. Sillä sitä ne ovat jo. Perisyntiä ja kaikkia tekosyntejäsi koskeva anteeksiantamus
oli jo valmiina ennen kuin Jumala edes loi sinut äitisi sisään. Synnin
syyllisyytesi on poissa. Pelastuksesi on varmaa, mikään ei voi pyyhkiä pois
menneitä historian tapahtumia. Olet autuas, vanhurskas ja pyhä ”uskon kautta
hänen vereensä” (Rm.3:25).
Evankeliumitekstissämme Simeon ottaa Jeesus-lapsen
käsivarsilleen ja iloitsee. Katso hänen laillaan Kristukseen, katso pyhään
evankeliumiin ja iloitse. ”Sillä Jumala
näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan
hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki,
hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen
olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne,
hän nyt on sovittanut Poikansa lihan
ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja
moitteettomina eteensä” (Kol.1:19-22).
Monenlaisia syntejä riittää sillä,
joka elää luomuelämää ja sillä, joka ei elä.
Lapset ovat kuitenkin Herran lahjaa, eivät pommi paketissa. Perisynnistä
huolimatta. Hän on kuollut sinun
sijastasi, että sinä et enää eläisi itsellesi vaan hänelle (2.Kor.5:15). Tee matkaasi hyvällä omallatunnolla. Seuraa pilkuntarkasti hänen tahtoaan. Jumala on myös pitävä sinusta hyvän
huolen. Sinusta ja lapsistasi, oli niitä
sitten yksi tai neljätoista, tai tuli niitä sitten vielä miten paljon tahansa, aina
ja kaikkialla. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi”. Päivän psalmissa sanotaan: ”Sillä tämä on
Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan
asti.” (Ps.48:15) Hänen olkoon kunnia ja
iankaikkinen valta. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.
Virsi 466
1.
Oi Herra, kaiken luoja
ja siunauksen tuoja,
kaikkea hallitset.
Suot rakkaudessasi
myös lapset lahjoinasi
ja heitä autat, suojelet.
2.
Kun seurakunnassasi
suot kuulla totuuttasi
ja sanaa kirkastat,
niin itsekkyyden alta
ja tieltä helpoimmalta
tahtoosi meitä kasvatat.
3.
Tiedäthän syntymämme
ja tunnet elämämme,
voit johtaa parhaiten.
Kun meille lapset annat,
niin voimallasi kannat
myös alla murheen aikojen.
Oi Herra, kaiken luoja
ja siunauksen tuoja,
kaikkea hallitset.
Suot rakkaudessasi
myös lapset lahjoinasi
ja heitä autat, suojelet.
2.
Kun seurakunnassasi
suot kuulla totuuttasi
ja sanaa kirkastat,
niin itsekkyyden alta
ja tieltä helpoimmalta
tahtoosi meitä kasvatat.
3.
Tiedäthän syntymämme
ja tunnet elämämme,
voit johtaa parhaiten.
Kun meille lapset annat,
niin voimallasi kannat
myös alla murheen aikojen.
4.
Jumala, lapsissamme
enennät iloamme,
kirkastat kotimme.
Elämän askeleille
suo turva, toivo heille,
uskossa heitä varjele.
5.
Luo äidin onneen, vaivaan
nyt, Herra, valo taivaan,
luo uskon uskallus.
Ja ota huolet vastaan,
kun äiti hoitaa lastaan,
tuo äidin työhön lohdutus.
6.
Hellästi äidit paina,
oi taivaan Isä, aina
Poikasi sydämeen.
Suo, että kuormat jaamme
ja uutta voimaa saamme
taas palvelevaan rakkauteen.
Jumala, lapsissamme
enennät iloamme,
kirkastat kotimme.
Elämän askeleille
suo turva, toivo heille,
uskossa heitä varjele.
5.
Luo äidin onneen, vaivaan
nyt, Herra, valo taivaan,
luo uskon uskallus.
Ja ota huolet vastaan,
kun äiti hoitaa lastaan,
tuo äidin työhön lohdutus.
6.
Hellästi äidit paina,
oi taivaan Isä, aina
Poikasi sydämeen.
Suo, että kuormat jaamme
ja uutta voimaa saamme
taas palvelevaan rakkauteen.