Antakaa toisillenne anteeksi

Kirkkovuoden aihe: Antakaa toisillenne anteeksi

Saarnateksti: Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet." Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!" Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä. (1.Ms.50:15-21)

Profeetta nimeltä Joosef

Vanhassa testamentissa Jumala puhuu Moosekselle palavasta pensaasta: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala." Uudessa testamentissa Pietari julistaa Israelin miehille: "Israelin ( "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.", 1.Ms.35:10) miehet...Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen...” (Ap.t.3:12,13) Nämä sanat ”Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala” toistuvat Raamatussa useaan kertaan. Kun tein tätä saarnaa ja kertasin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämää, tajusin että näihin sanoihinhan sisältyy myös viesti: Jumala on syntisten Jumala. Sillä näiden patriarkkojen elämässä oli noloja ja ikäviä lankeemuksia. Erityisesti Jaakobin elämä on kurjaa luettavaa. Jo Jaakob-nimestäkin me löydämme merkityksen: hän pettää. Muistamme hänen veljensä kokemukset ja hänen sanansa: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi.” Nimi oli miestä myöten.

Joosef oli siis Jaakobin lapsi, Iisakin lapsenlapsi ja Aabrahamin lapsenlapsenlapsi. Suvussa kulki peritönä Jumalan sana ja sen keskuksena evankeliumi eli sanoma siitä, että vaimon siemen on sovittava kerran ihmiskunnan synnit. Suvussa myös tiedettiin, että tuleva messias on oman suvun jälkeläinen. Sekä Aabraham, Iisak että Jaakob saivat profetian: ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus” (Gal.3:16). Joosefkin eli armosta, evankeliumissa ilmoitetusta Kristuksen sovitustyöstä.

Jumala antoi Joosefille profeetallisia unia tulevasta ja viisautta selittää oikein toisten näkemiä profeetallisia unia. Hän oli profeetta ainakin neljännessä polvessa. Kun elämässä tuli kiperä paikka, Joosef todennäköisesti myös pyysi Jumalalta profetiaa, joka sisältäisi tietoa tulevasta ja neuvoja. Jesaja julisti myöhemmin: ”Kysykää tulevaisia minulta (Herralta)” (Jes.45:11). Ja Jeremia: ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta” (Jer.31:1). Joosefilta emme kuitenkaan löydä tästä suoraa esimerkkiä, mutta toiselta vanhan liiton pyhältä, Daavidilta löydämme monia. Tässä yksi: ”Kun filistealaiset olivat tulleet ja levittäytyneet Refaimin tasangolle, kysyi Daavid Herralta: 'Menenkö minä filistealaisia vastaan? Annatko sinä heidät minun käsiini?' Ja Herra sanoi Daavidille: 'Mene, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi.'" (2.Sam.5:18,19)

Tämän päivän seurakunnallakin on armolahjansa. Ja Raamattu sanoo meille: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista...Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja” (1.Kor.12:31,14:1). ”Anokaa, niin teille annetaan” (Matt.7:7).

Kärsimyksien yliopisto

Kun Jooset oli 17-vuoden vanha, hänen jumalattomat veljensä heittivät hänet kuivaan kaivoon kuolemaan. Tämän he tekivät kateudesta ja Joosefin heille julistaman, kahdessa unessa näkemänsä profetian tähden.”Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen...aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." (1.Ms.37:7-9) ”Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden...He sanoivat toisillensa: 'Katso, tuolla tulee se unennäkijä! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.'" (1.Ms.37:8,19,20) Stefanus julisti: ”Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet?” (Ap.t.7:52)

Joosef ei kuitenkaan kuollut kaivoon. Kun ismaelilaiskaravaani kulki kaivon ohi, Juuda sai ajatuksen, että Joosefistahan voidaan päästä eroon taloudellisesti hyötyenkin. Hän sanoikin veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme."

Niin Joosef myytiin orjaksi. Matkalla Egyptiin pettymys veljiin, ja katkeruuskin, täyttivät mielen.

Saavuttuaan Egyptiin Joosef myytiin edelleen orjaksi Potifarin, faaraon henkivartijoiden päällikön taloon. Mutta koska Joosefille oli suunniteltu Jumalan toimesta tärkeä, suuri tehtävä, hänen kärsimyksien yliopistonsa vielä syveni tästä. Joosefin ulkonäkö miellytti liikaa Potifarin vaimoa. Hän halusikin maata hänen kanssaan. Sitkeästi tuo nainen yritti, mutta kun Joosef ei siveettömyyteen suostunut, vaimo järjesti lavastuksellaan ja valheellaan hänet huoruuden harjoittamis- tai jopa raiskausyrityksestä vankilaan. Moraaliton sai ehkä hurskasta mainetta ”kieltäydyttyään” haureudesta komean nuoren miehen kanssa ja Jumalan tahdon valinnut menetti rajallisen vapautensa lisäksi maineensa. Psalmissa 105 sanotaan: ”Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin”.

Hänen isänsä oli varmasti puhunut hänelle paljon Jumalan huolenpidosta omiaan kohtaan. Myös itse saamansa sanan hän oli hänelle välittänyt: ”Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet”. Tiesihän sen Mooseskin, joka kirjoitti Mooseksen kirjat. Jumalan lupaukset kantoivatkin Joosefia vaikeuksissa. Niiden kautta Jumala virvoitti maahan lyötyä, väsynyttä miestä. Kun masensi, ne nostivat pään ja kirkastivat mustan mielen.

Luhter opettaa oivallisesti Joosefin kärsimyksien yliopistosta: ”Näin hän saavutti suuren taidon ja ymmärryksen jumalisuudessa ja niin suuren viisauden, että hän osasi neuvoa muitakin ja olla kaitsijana, vieläpä hallita koko maailmaa. Koko Egyptin valtakunta ei ollut kyllin suuri hänen viisaudelleen, vaikka hän siinä oli monille ihmisille hyödyksi neuvoen sekä kansaa että itse kuningastakin. Mutta mistä hän oli saanut tämän viisauden? Siitä, että hän aikaisemmin oli kuoletettu ja viety suureen ahdistukseen, hän oli ollut halveksittu ja hänen oli täytynyt joutua kokonaan epätoivoon, kuitenkin hän oli suurella rakkaudella kiusauksessa aina säilyttänyt oikean uskon ja toivon. Aivan samoin hän koettelee ja nöyryyttää myös veljiään, korottaakseen heidät myöhemmin. Sen tähden tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka Jumalan on tapana hallita omiansa” (Hengellinen virvoittaja)

Sinun kärsimyksiesi yliopisto

Rakas ystävä, näin Jumalalla on todella tapana kohdella omiaan (ei kuitenkaan jatkuvasti). Onko Jumala hallinnut näin sinuakin?

Oletko sinä mahdollisesti jopa nyt sellaisessa elämän tilanteessa, että olet kuin kuivassa kaivossa, josta et voi itse itseäsi pois auttaa?

Vai oletko kulkemassa kohti pelottavalta näyttävää, tuntematonta tulevaisuutta? Karavaanisi vain kulkee, etkä voi sitä pysäyttää.

Vai oletko Jumalan sanaan pitäytymisen tähden ikäänkuin kahleissa ja raudoissa?

Rakas ystävä, Jumala sanoo sinullekin sanassaan:

”Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet.”

Jumala lupaa sinulle avun, jopa avun runsauden:

”Ja hän on sinun...avun runsaus.”(Jes.33:6)

”Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.” (Ps.145:19)

Joudut ehkä kuitenkin odottamaan apua. Jumala usein odotuttaa. Se on ehkä meille tämän ”heti mulle kaikki” -ajan ihmisille vaikeampaa kuin edellisille polville. Kuitenkin odottaessasikin kaikki on Herramme hallinnassa ja vaikuttaa sinun parhaaksesi (Rm.8:28). Kuinka turvallista on, että Jeesuksella on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt.28:18) Jopa kristitylle pahaa tahtovien ihmisten pahat ajatukset ovat hänen kädellään. Kun Joosefin veljet myivät Joosefin orjaksi, viimeisenä pisaranaan hänen profetiansa - he vain vaikuttivat sen toteutumista. Raamattu sanookin: ”Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet." (Ps.33:10) Lina Sandel runoilee Siionin kanteleessa: ”...saan kuulla sen, saan kuulla sen: On kaiken palveltava laumaa Herran. Näin pelkää en, näin pelkää en.” (Siionin kannel 266)

Luther kirjoittaa Joosefin avun viipymisestä: ”Jos Jumala olisi varhemmin pelastanut Joosefin, niin hänen isänsä Jaakob olisi siitä suuresti ihastunut. Mutta Joosefin olisi myös täytynyt siinä tapauksessa jäädä lammaspaimeneksi, mutta kun pelastus viipyi, hänestä tuli koko Egyptin maan herra, ja Jumala saattoi hänen kauttansa vaikuttaa paljon hyvää, ei vain noina seitsemänä nälkävuotena, vaan myös maallisessa hallituksessa ja hengellisellä alalla, niin että siitä hyötyi sekä Egypti että ympärillä olevat maat.” (Hengellinen virvoittaja)

Lue apua odottaessasi Raamattua ja rukoile, älä myöskään jätä messussa käyntiä. Tässä elämän tilanteessa saa tuntea sellaista Jumalan läheisyyttä, jota ei yleensä parempina päivinä pääse kokemaan. Olethan yliopistossasi parhaan opettajan, Pyhän Hengen, erityisessä yksityisopetuksessa. Vaikeuksien kautta hän ajaa sinua Jumalan sanaan ja kuolettaa syntistä lihaasi, joka vastustaa Jumalan sanaa, Paavali kirjoittaa: ”liha himoitsee Henkeä vastaan” (Gal.5:17). Ja Pietari: ”joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä” (1.Pt.4:1). Ja niin täytyt viisaudella, taidolla ja ymmärryksellä, ja opit uskomaan, luottamaan ja panemaan toivosi Herraan, sekä rakastamaan häntä. ”Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. (1.Joh.5:3)

Herramme jatkaa kärsimyksiesi yliopistoon:

”ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.” (Jes.49:23)

”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.”(Ps.34:18-20)

”vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava” (1.Pt.5:10).

Joosefin ongelmat johtuivat jumalattomista ihmisistä, jotka sydämmessään vähät välittivät siitä, mikä oli oikein.

”Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.” (Ps.37:39-40)

”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.' Vaan jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Rm.12:18-21)

”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat” (Matt.5:44).

”Meitä herjataan, mutta me siunaamme: meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi” (1.Kor.4:12,13).

Luther selittää meille taitavasti Isokatekismuksessa viidettä käskyä, sehän ei kiellä vain fyysistä tappamista:

”Erityisesti tämä käsky kieltää sinua vahingoittamasta sellaista, joka toivoo tai aiheuttaa sinulle pahaa. Onhan pahan tekeminen sellaiselle, joka suhtautuu sinuun hyvänsuovasti tai tekee sinulle hyvää, suorastaan perkeleellistä, ei enää inhimillistä...Jumala tarkoittaa siis varsinaisesti, ettemme saa sallia pahaa tapahtuvan yhdellekään ihmiselle, vaan että meidän on kaikin tavoin osoitettava hyvyyttä ja rakkautta, minkä on, sanottakoon se vielä kerran, kohdistuttava erityisesti vihollisiimme. Hyvän tekeminen ystävälle on näet pelkkä pakanallinen hyve, kuten Kristus sanoo Matteuksen viidennessä luvussa.”

Olin kerran sauvakävelyllä kotikuntani, Kempeleen, pururadalla. Oli toukokuu ja lumet olivat sulaneet jo ainakin kuukausi aiemmin. Minua vastaan tuli siististi pukeutunut pariskunta, joka alkoi puhutella minua Jeesukseksi ja totesi, että ”miksi sinulla, Jeesus, ei ole suksia mukana, kun on sauvat.” Kuinka hyvä toimintatapa tällaiseen tilanteeseen: ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme...meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi”.

Kurjasta vangista supervallan huipulle

Kun Jumala lopulta avasi Joosefin vankityrmän oven, Jooset ei arvannut mitä edessä oli. Vain hiustenleikkuu, vaatteiden vaihto, selitys faaraon kahteen uneen ja ohjeet faaraolle: ”Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi. Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata. Niin ei maa joudu perikatoon nälänhädän aikana" (1.Ms.41:33-36). Ja niin entinen kurja vanki oli noussut tuon ajan maailman supervallan huipulle.

”Ja farao sanoi Joosefille: 'Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi.' Ja farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. Ja hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: abrek! Niin asetettiin hänet koko Egyptin maan hallitusmieheksi.'” (1.Ms.41:41-43)

Niin Joosef oli tehtävässä, johon Jumala oli hänet edeltä yliopistossaan valmistanut. Hän keräsi seitsemänä runsassatoisena vuotena viljaa talteen ja niitä seuraavana seitsemänä nälkävuotena piti niillä maailmaa hengissä, hän pelasti maailman. Hän sai myös hengellisellä saralla paljon hyvää aikaan. Hän oli pelastamassa maailmaa niinkin, että mahdollisti Messiaan syntymisen Juudan sukukunnasta.

”Minä valvon sanaani toteuttaakseni sen” (Jer.1:12)

Myös hänen veljensä joutuivat nälkävuosina tulemaan hakemaan häneltä ruokaa. Näin he polvistuivat – kuten Joosef oli heille profetoinut – hänen eteensä. Ja Joosef toimi kuten Paavalikin myöhemmin opasti: ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä”. Moni olisi kuitenkin toiminut toisin, tuhonnut vihamiehensä. Näin olisi toiminut myös veljesjoukko. Kuinka helppoa se olisikaan ollut Joosefille? Vain muutama sana ja sotilaat olisivat tappaneet veljet. Mutta Joosef ei käyttänyt valtaansa näin. Hän rakasti, koska Jumala oli ensin rakastanut häntä. ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh.4:19). Hän eli evankeliumista.  Se antoi voiman vaeltaa saadun viisauden mukaan.

Tämän sunnuntain ensimmäisestä lukukappaleesta käy ilmi, että myöhemmin, Jaakobin kuoltua, Joosefin veljet ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet." Joosef vastasi heidän huoleensa: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." (1.Ms.50:19-21) Ja Mooses vielä lisää: ”Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.” Ja hän myös piti lupauksensa.

”Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala” (Ps.146:5)

Niin, rakas ystävä, Jumala on syntisten Jumala, sinunkin. Vaikka oletkin luonnostasi kova ja anteeksiantamaton. Hän tuli ihmiseksi ja teki jo puolestasi kaiken valmiiksi, mitä hänelle kelpaamiseen tarvitaan. Jeesus Kristus on sovittanut sinun syntisi. Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef katsoivat evankeliumiin, joka julisti Kristuksen tulevaa tekoa, me katsomme evankeliumiin, joka julistaa toteutunutta Kristuksen tekoa. Kristuksen Golgatan teko on ansio, joka kantaa sinut taivaaseen. Sinun menneet ja tulevat syntisi ovat anteeksiannetut. Olet hänen viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan pelastettu. Hänen verensä riittää. Elä ja lepää hänen ja hänen evankeliuminsa varassa.

”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol.1:19-22).

”Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Ilm.1:5,6)

Jumalan armo peittää syntiesi paljouden. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Siionin kannel 266

1. Sä olet, Jeesus, laulun aihe mulle, / sä yksin vain, sä yksin vain. / Myös alla ahdistuksen laulan sulle, / niin paljon sain, niin paljon sain.

2. Jokainen tahtoo laulaa rakkaimmastaan, / niin myös mä teen, niin myös mä teen. / Hän, Kristus, aamutähti loistaa vastaan / yön synkeyteen, yön synkeyteen.

3. Kun kuljin aavikolla eksyneenä, / sä tielle toit, sä tielle toit. / Kun yössä itkin loppuunväsyneenä, / uudeksi loit, uudeksi loit.

4. Oi jospa kiitoksesi, Herra, soisi / nyt huuliltain, nyt huuliltain, / ja armos aina väkevämpi oisi / mun turvanain, mun turvanain.

5. Oi rakkautta aivan täydellistä: / mä pelastun, mä pelastun! / Jo nautin Herran rauhaa ihmeellistä, / sä olet mun, sä olet mun.

6. Jokaisen hetken tahdon ottaa vastaan, / myös katkeran, myös katkeran. / Kun katson rakkauteesi ainoastaan, / taas uskallan, taas uskallan.

7. Sanaasi luottaa anna jälleen kerran, / saan kuulla sen, saan kuulla sen: / On kaiken palveltava laumaa Herran. / Näin pelkää en, näin pelkää en.

Kultaomenia hopeamaljoissa

Eräs mies istui keittiössään päiväkahvilla katsellen ikkunalaudalla olevalle lintulaudalle. Hän oli vasta kiinnittänyt sille läskin palan, jota nyt suuri parvi lintuja kävi nokkimassa. Kuhina oli kovaa, linnut lentelivät edestakaisin. Samaan aikaan hänen vaimonsa oli lähdössä kävelylle ja hän tulikin keittiöön kertomaan sen miehelleen: "Minä lähden nyt lenkille." Mies katseli ajatuksissaan läskin palaa ja lintuja, ja totesi: "Siinä saa läski kyytiä."

Jeesus huomasi aina ihmiset, kuunteli heitä ja sanoi heille juuri ne sanat, jotka olivat heille parhaaksi. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: "Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa." (Snl.25:11). Jeesuksen sanat olivat kultaomenia hopeamaljoissa.

Niihin sopivat myös psalminkirjoittajan sanat: "Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua." (Ps.12:7) Kun hän julisti evankeliumia, hänen sanansa olivat myös pelastavia, taivaaseen kantavia sanoja.

Sinullekin Jeesus lupaa sanassaan syntien anteeksiannon ja taivaan: "Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä" (Kol.1:19-22).

Hän on jo kärsinyt sinun puolestasi sinun syntiesi rangaistuksen. Syntisi ovat anteeksi annetut. Taivaan Isä hylkäsi hänet: "Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: 'Eeli, Eeli, lama sabaktani?' Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt.27:46), jotta sinua ei tarvitsisi hylätä. Kolmiyhteinen Jumalamme sanookin: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä" (Hebr.13:5). Synnit ovat kertakaikiaan sovitetut. Eikä ainoastaan joidenkin vain hurskaampien ihmisten (hekin ovat pahoja), vaan sinunkin. Jeesus saarnasi: "Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." ("Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.") (Joh.12.33) . Hän on kärsinyt ja kuollut jokaisen ihmisen puolesta.

Saat olla varma, että taivaallisen oikeudenmukainen Tuomari ei rankaise sinua synneistä, joista on jo rangaistus kärsitty. Kristus kärsi sen loppuun saakka.

Mutta Jeesus ei jättänyt ihmisiä vain siihen, että toi heille avun iankaikkisuutta varten, avaten taivaan, vaan hän käytti sanojaan myös tuoden lohdun arjen huoliin ja vaikeuksiin, jotta heidän ajallinen elämänsäkin olisi autuaampaa. Hän saarnasi iloa sydämmiin:

"Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt.6:31-32)

Sinullekin Jumala antaa kaiken, mitä tarvitset. Mistään et jää paitsi. Älä siksi huolehdi turhia. Sanassaan Jeesus vakuuttaa: "kaikki tämä teille annetaan".

Kun sinä rukoilet vaikeuksiesi keskellä Jumalalta apua, sinusta saattaa kuitenkin välillä tuntua, että kyllä Jumala muita auttaa, mutta ei minua. Onhan sinussa jäljellä vanha liha. Tilanne on sellainen, että Jumala ikäänkuin tuntuu nukkuvan "onnesi ohi". Siksi Raamattu korostaa meille sitäkin, että Jumala ei torku eikä nuku: "Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku." (Ps.121:4) Kaikki on siis Herramme hallinnassa. Olivat elämäsi kiemurat ja umpisolmut millaisia tahansa, hän auttaa. Vain yksi sana ja ne ovat auki. "Effata", se on: aukene. Hän näkee kaikki sinunkin tarpeesi ja kuulee rukouksesi.

Läpi Raamatun menee sanoma, että Jumala todella auttaa sinua. Kun sinulla on vaikeaa, sinun tuleekin olla vain kärsivällinen: "Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." (Ps.42:12) Ongelma ei ole Jumalan puolella. Se on meidän kärsimättömyydessämme. Jumala kyllä auttaa, kun aika on. Eikä hän edes odotuta sinua liikaa. Hän on ajoituksenkin mestari. Hänen huolenpidossaan odotuskin vaikuttaa sinun parhaaksesi (Rm.8:28).

Voit keskittyäkin rauhassa palvelemaan lähimmäisiäsi ja toteuttamaan Herramme tahtoa. Anna Jumalan yksin kantaa taakkasi ja huolehtia sinusta. Saat aivan varmasti nähdä, että psalmin 37 sanat toteutuvat elämässäsi: "Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." (Ps.37:3-5)

Siionin kannel, 309

1. Ei paina murheeni täällä,
kun Jeesus on ystäväni.
Hän kanssani on joka säällä,
myös synkkinä päivinäni.
Ja siksipä laulan nyt riemusta vain,
kun Isän lapsena onnen jo sain.
On veljeni Jeesus, oi Jeesus, oi Jeesus,
hän myös minut ostanut on.

2. Kun Jeesusta katselen aina,
niin ei mitään murheita näy.
Ei synnit ja huoleni paina,
ei raskaaksi mieleni käy.
Hän taakkani painavat kantanut on,
ja siksi on onneni loppumaton
sun kanssasi Jeesus, oi Jeesus, oi Jeesus,
sä Herrani, kaikkeni mun.

3. En huomisen huoliin mä näänny,
kun armoosi turvata saan.
Ei onneni oikea käänny,
kun hallitset taivaan ja maan.
Kun aikani päättynyt päällä on maan,
niin taivaassa varmasti nähdä mä saan
sun kasvosi Jeesus, oi Jeesus, oi Jeesus.
Ja niin olen ainiaan sun.

Kaksi perintöä

Kun ihmisen vanhemmat kuolevat, hän saa oman perintöosuutensa heidän omaisuudestaan. Oli tuo omaisuus suuri tai pieni, niin se saattaa, joka tapauksessa, niin kiehtoa ihmisen mieltä, että hän haluaa osan jopa toistenkin perillisten osuudesta. Syntyy perintöriitoja. Mutta on yksi perintö, joka ei kenenkään ihmisen mieltä kiehdo. Eikä sen osuuksista riidellä. Se on perintö, jonka me olemme jo Aadamilta saaneet: "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet...yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta...yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi...yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi" (Rm.5:12,17,18,19). Me olemmekin saaneet Aadamilta perinnöksemme perisynnin seurauksineen. Olemme perisynnin tähden - niinkuin Efesolaiskirje opettaa - "luonnostamme vihan lapsia" (Ef.2:3).

Perisynti voidaan jakaa kahteen osaan: perisyyllisyyteen ja periturmelukseen. Perisyyllisyys on sitä, että me olemme jo Aadamin lankeemuksen tähden syyllisiä, vaikka emme olisi tehneet ainoatakaan tekosyntiä. Periturmelus on taas sitä, että meistä puuttuu hengellisissä, jumalisissa asioissa täydellisesti kaikki hyvä, ja tilalla on koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen täydellinen turmelus. Se on siis toisaalta puutosta ja toisaalta tuon puutoksen tilalla olevaa pahaa himoa eli sisäistä suuntautumista pahaan.

Perisynnin tuntemus ei ole mikään vähäpätöinen asia. Se on aivan välttämätöntä, sillä ei ole mahdollista käsittää Kristuksen armon suuruutta, jollei ole oppinut tuntemaan perisyntiä. Kaikki inhimillinen vanhurskaus on pelkkää teeskentelyä, jollemme ole oivaltaneet, että meidän on mahdotonta luonnostamme pelätä Jumalaa, luottaa häneen ja rakastaa häntä koko sydämmestämme. Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei edes järki voi sitä käsittää, sillä se on turmellut järjenkin. Perisynti onkin uskottava yksin Jumalan sanan perusteella.

Mutta jos on tärkeää tuntea perisynti, on myös tärkeää tietää, että perisynnin ja ihmisluonnon välillä on ero. Tunnustuskirjamme opettavat: "Tämä ero on niin suuri kuin Jumalan ja Perkeleen teon välinen ero aina on." (Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä) Jumala ei ole perisynnin luoja, alkuunpanija eikä syy. Hän ei siis ole luonut meihin perisyntiä vaan se on siirtynyt meihin sikiämisemme hetkellä syntistä siementä olevilta vanhemmiltamme. Jos ihmisluonto ja perisynti olisivat yhtä, ei Kristuskaan olisi voinut sovittaa syntejämme, sillä jos hän olisi itse ollut syyllinen ei hän olisi voinut kärsiä meidän syyllisyytemme tähden. Uhrikaritsan piti olla viaton.

Oikeaa perisyntioppia vastaan kuulee monia vastaväitteitä. Niihinkin on tärkeää ottaa kantaa. Yksi väite on, että syntiä ovat vain tietoisesti tehdyt synnit (ei se, mitä meissä on). Mutta Raamattu sanoo: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Mt.5:48) Herramme käskee meitä olemaan täydellisiä. On siis syntiä, jos emme ole täydellisiä. Toinen vastaväite on, että toisen ihmisen syyllisyyttä ei voida lukea toisen ihmisen syyksi, sillä se on vastoin oikeudenmukaisuutta. Mutta Rm.5:18 opetus on selkeä: "yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi". Se että Aadamin syyllisyys luetaan kaikkien muidenkin ihmisten syyksi, onkin Raamatussa selviö. Kolmas väite liittyy kahteen edelliseen. Sen mukaan pieni lapsi on viaton. Mutta Raamattu sanoo, että "syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään." (Job14:4), "kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?"(Job.25:4), "katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps.51.7), "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti" (Ps.58:4) "sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta." (Jes.48:8) ja "Ei ole ketään vanhurskasta...kaikki ovat poikenneet pois" (Rm.3:10,12).

Perisynti on todella synti ja se on kaikkien syntien äiti. Siitä juontuvat kaikki tekosynnit. Emme ole syntisiä, koska teemme syntiä, vaan me teemme syntiä, koska me olemme syntisiä. Luonnollinen tilamme onkin todella tämä: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." (Rm.3:10-18)

Raamattu sanoo, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus (kreik.metanoia, mielenmuutos)" (Apt.17:30). Siksi sinunkin - jos et ole vielä parannusta tehnyt - on se tehtävä. Et voi siirtää sitä, sillä et voi tietää, milloin armonaikasi päättyy. No mitä on sitten parannus? Parannus on sitä, että turmeltuneisuutesi ja syntiesi tähden turvaudut yksin Kristuksen lunastustyöhön - jo valmiiseen pelastukseen. Hän on sinut jo sovittanut. Oikean parannuksen kirkastamiseksi: väärässä parannuksessa tulet sovitetuksi vasta, kun teet parannuksen; et olekaan sitä Golgatalta asti. Oikea usko katsookin yksin Golgatalle: "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä" (Rm.3:23-25).

Rakas ystävä, ole turvallisella mielellä, kaikki mitä sinun pelastumiseesi vaaditaan, on jo tehty: "kaikki...saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (Rm.3:23-24), "Paljon ennemmin siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta" (Rm.5:9), "Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi" (Rm.5:18). ”hän on kuollut kaikkien edestä...Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2.Kor.5:15,19). Jumala on sinulle antamassaan testamentissaan (Raamatun sanassa) luvannut elämän hänen yhteydessään ja taivaan riemun. Tartu siis testamentin lupauksiin ja tähän ihanaan perintöön. "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!" (Rm.7:26)

Siionin kannel, 185

1. Aadamin tuottaman tuomion meiltä pois Herra Jeesus jo ottanut on. Maailman osti hän kuoleman teiltä, kun sille ristillä toi sovinnon. Näin yksi on sen, koko rangaistuksen, kärsinyt puolesta syyllisien.

2. "On veriruskeat syntinne, mutta ne lumivalkeiksi puhdistetaan." Kun veren armoon nyt täysin voit luottaa, miksi et yhtyisi riemuitsemaan? Niin vertaamaton hänen voimansa on, rakkaus Herramme uskomaton.

3. Onneton vain ohi Golgatan kulkee tallaten verta ja torjuen lain. Hän, joka itsensä armosta sulkee, palkaksi saa omat syntinsä vain, kun tuomitsemaan kerran pilkkaajiaan Herra on saapuva kunniassaan.

4. Rakkahin Jeesus, nyt piinasi paina kaikkien syntisien sydämmiin, että he syntejään itkien aina lähtisi ristisi turviin ja niin haavoistasi vain kaikki kertoisi aina laulaen: Syntini anteeksi sain.

Kristityn suvun kastejuhlassa

Seisomme kastemaljan äärellä. Joukon pienimmällä on tänään suuri päivä. Hän tulee saamaan Pyhän Hengen, syntinsä anteeksi ja uskon luottamuksen Kristuksen sovitustyöhön. Voiko olla suurempaa päivää. Tapahtuu autuas vaihtokauppa, synnit vaihtuvat lahjavanhurskauteen ja kadotus taivaaseen. Pappi vie vettä lapsen päätä kohti. Muut lapset kurottautuvat katsomaan, näkyisikö se myös, mitä Jumala on tekevä. On yllättävän hiljaista, vaikka paikalla on suuri joukko lapsia. Kaikesta näkee, että kotona annettu opetus kasteesta on mennyt perille. Kuuluu vain papin sanat: "Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Itsekin katson, miten lapsi reagoi. Mutta hän ei reagoi, nukkuu vain. Lapsetkaan eivät näe Pyhän Hengen tulemista, uudestisyntymistä ja lahjavanhurskauden tulemista lapsen päälle, mutta se ei näytä olevan heille pettymys. Ehkä he eivät sitä odottaneetkaan.

Kun katson omia lapsiani, nousee mieleeni, näin juhlankin keskellä, myös tulevaisuuden pelot. Voiko tämä idylli todella säilyä jatkossakin? Mitä jos maailma, synti ja perkele tulevat viemään lasteni uskosta voiton? Mutta Pyhä Henki koskettaa minuakin, minuakin epäilevää kristittyä, ja mieleeni tulevat Pietarin sanat: "Vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena." (1.Pt.3:21) Sana "pelastaa" on preesensmuodossa, joka ilmaisee nykyhetkeen liittyvää jatkuvaa tapahtumaa. Näin ollen kaste on paitsi pelastetuksi tulemisen väline myös pelastettuna pysymisen väline. Siis minunkin lapseni.

Vielä tulevat mieleeni psalmin kirjoittajan sanat: "Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi" (Ps.102:29). Tämähän on pyhä hetki, varsinainen ilmestysvuorikokemus.

Hengellinen köyhyys on kuitenkin opettanut minuakin. Omien syntienkin edessä on oppinut katsomaan itsensä ulkopuolelle, Pyhään Kasteeseen. Ison katekismuksen opetus on tullut rakkaaksi: "kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: 'Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän.'" Pyhä kaste antaa niin ylenpalttisen runsaasti, että heikko luontomme alkaa sitä ajatellessaan väkisinkin epäillä, voiko tämä olla totta. Uskomatonta, kaste kantaa taivaaseen saakka.

Kastevieraat koostuvat kirjavasta väestä. On ulkoisesti menestyviä ja elämän rujommin kohtelemia ihmisiä. Mutta ulkoisesti menestyneetkin ovat sitä vain ulkoisesti. Kaikkia kuitenkin yhdistää yksi ja sama asia. Kaikkien on mentävä Jumalan valtakuntaan "monen ahdistuksen kautta" (Apt.14:22). Yhtä painavat työmurheet, toista vasta koettu avioero, kolmatta kirkkotaistelujen mukanaan tuomat taakat. On tullut julistettua Jumalan sanaa miltei verille asti. On myös sairautta ja vakavia menneisyyden traumoja, jotka pulpahtavat uudestaan ja uudestaan pintaan. On keskinäisiä riitoja, ja jopa oppiriitojakin.

Kaikkia kuitenkin yhdistää myös toinenkin tekijä. Lapsena saatu pyhä kaste koskee kaikkia. Kenelläkään ei olekaan varaa tuomita toista, tai ei ainakaan pitäisi olla. Itsekukin on vain kasteessa lahjoitetun Kristuksen sovitustyön varassa. Ja siinä riittää itsekullakin koko elämäksi oppimista. Pyhä Kaste kantaa.

Siionin kannel, 103:

1. Nyt veljet, siskot, veisatkaa ja kiittäkäämme Jumalaa, kun meidät kasteen armossa hän otti omaan liittoonsa.

2. Jo silloin miedät iäksi hän viinipuuhun oksasti. Näin yhdistyimme Jeesukseen, vanhurskauteemme ikuiseen.

3. On syntivelka suunnaton, vaan kaste sen jo pessyt on. Näin kaste takaa ikuisen anteeksiannon, rakkauden.

-->