Kristus on kanssasi, taivas on kanssasi. Siltä ei varmasti kuitenkaan tunnu, kun elämän umpisolmut ovat ympärillä tiukimmillaan. Silloin saattaa tuntua, että on kuin rannattomalla merellä pelkän laudan varassa Jumalan kanssa, joka antaa vain laudalle kiviä. Raamattu kehoittaa meitä muistelemaan menneitä Jumalan hyviä tekoja. Jumalan Poika tulikin ihmiseksi ja sovitti sinut, kadotuksen ansainneen, Golgatalla kuolemansa kautta. Näin kaikki tuli valmiiksi, mitä pelastumiseesi tarvitaan. Olet Jumalalle kelpaava ja taivaskelpoinen. Pääset taivaaseen. Tärkein on siis kunnossa.
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta” (Kol.1:19-22).
Tämä valmis, riittävä ja taivaaseen kantava pelastus ja usko sitä julistavaan evankeliumiin on lahjoitettu sinulle jo pyhässä kasteessa. Kaste on myös uskossa pysymisen sakramentti: ”vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena” (1:Pt.3:21). Jeesus sanoo: ”Minä olen sinun kanssasi maailman loppuun asti.” Kävi miten kävi, lopulta kaikki on hyvin.
Mutta ethän sinä ole vielä kuollut. Toivoa on vielä ajassakin. Jumalan sana, joka lupaa, että Hän on vierelläsi, sanoo sinulle: ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1.Pt.5:7)
Olet hyvissä käsissä. Kaikki yksityiskohdatkin elämässäsi ovat hyvän Herramme hallinnassa: ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni” (Matt.11:27). Ne eivät ole tulleet elämääsi sattumalta, sattumaa ei ole, eikä niitä ole sinulle antanut Jumalan vihollinenkaan, se olisikin kauheaa, vaan Hän joka sinua johdattaa. Job totesi: ”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job2:10) Kuinka turvallista! Onnesi on olla Herraa lähellä. Millään eikä kenelläkään muulla ei ole sinuun valtaa: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt.28:18) Lepo!
”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi” (Jes. 43:1-3)
Jumalasi on kaikkivaltias! Hän johdattaa, hän auttaa. Hänen kanssaan kaikki on jopa parhaaksesi.
”me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Rm.8:28)
Vaikeuksien keskellä avun odottaminen on meille vain tuskaista. Olemme kärsimättömiä. ”Jos Herramme ei tänään pidäkään meitä auttaa, niin viimeistään kuukauden päästä”, ehkä ajattelemme.
Omat selviytymisohjeeni, jotka ovat minulle omien ahdinkojen ja kärsimyksien kautta Raamatusta kirkastuneet ovat, että apua odotellessa kannattaa hyväksyä vaikea elämäntilanne: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle” (1.Pt.5:7). Lukea Raamattua, erityisesti Jumalan lupauksia: ”halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa.”(1.Pt.2:2) Jutella Jumalalle rukouksessa tunteet ja tarpeet: ”vuodattakaa hänen eteensä sydämenne.” (Ps.62:9). Ja jatkaa luterilaisessa messussa, sanan ja sakramenttien äärellä, käyntiä: ”mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.” (2. Ms.20:24)
Kristukselle rakas ystävä, Herrasi, sinun apusi, on aina kanssasi.
”Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme” (Ps.33:20).
”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps.42:7)
Siionin kannel 260 (sanat Lina Sandell 1881)
1. Kun päivä on, en nähdä saatakaan / mä tähtein kirkkautta taivahalla. / Vaan kun on yö, ne käyvät tuikkimaan / kuin Herran silmät kirkkaat kaikkialla. / Ja milloin yöllä synkin hetki saa, / on niiden loiste kahta kirkkaampaa.
2. Kun päivä paistaa, silloin piiloon jää / niin monta suurta Herran lupausta. / Vaan kun on yö, ne loistaa, kimmeltää / ja kirkkaimmin, kun yö on oikein musta. / Oi kiitos, Herra, että tähtien / näin loistaa annat yössä murheiden.
3. En pelkää siis, yö vaikka synkkä on, / saan lupausten tähtiin toivon panna. / Ei harhaan vie ne, luotan armohon. / Oi Herra, lapses uuteen aamuun kanna! / Ei sitten seuraa iltaa milloinkaan, / kun kasvos kirkkaat aina nähdä saan.
