Tuomiosunnuntai

Evankeliumiteksti: Matt. 25:31 - 46

Armahtakaa!

Päivän aihe: Armahtakaa!
Päivän ensimmäinen lukukappale: 2. Sam. 12: 1 - 10, 13

Ylösnousseen todistajia

Päivän aihe: Ylösnousseen todistajia
Evankeliumi: Joh. 21:1-14
Epistola: Ap.t. 3:12-20

Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee

Raamatunkäännös: KR 1933/38

JÄSENNYS:

1. TÄNÄ PÄIVÄNÄ

2. RAAMATTU JA LUOMUELÄMÄ

3. USKONPUHDISTAJA JA LUOMUELÄMÄ

4. PELASTUMINEN JA LUOMUELÄMÄ

Toinen lukukappale

 ”Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,  jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,  jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.” (1.Tim.6:13-16)

1. TÄNÄ PÄIVÄNÄ 

”Tänä päivänä voi tavata monia, jotka eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia…jotka usein pidättyvät avioliitosta vain siitä syystä, ettei heillä olisi jälkeläisiä.”  Näin Martti Luther kirjoittaa kirjassa Ensimmäisen Mooseksen kirjan  selitys 1 - 7. Tänä päivänä itse valittu lapsettomuus  on varmasti paljon yleisempää kuin Lutherin aikaan.  Yleensä suomalaiset pariskunnat haluavat ainakin yhden tai kaksi lasta.  Suomalaisten keskimääräinen lapsiluku on hieman yli 1,8.  Jotta väestömme ei alkaisi pian vähetä,  pariskunnille tulisi syntyä keskimäärin hieman yli kaksi lasta.

Tänä päivänä voi kuitenkin myös tavata niitä, jotka eivät hyväksy lapsimäärän rajoittamista.  Suviseuroissa heitä on samalla kertaa koolla kymmenintuhansin.  Minusta on kaunista katsottavaa, kun isolla joukolla naisia vatsat pompottavat.  Sellainen perhe, jossa on esim. neljätoista lasta on mahtava  näky.  Minä tulen iloiseksi, kun näen sellaisen perheen! 

Mutta tänä päivänä voi tavata myös monia, jotka kritisoivat vanhoillislestadiolaisia heidän lapsimääristään.  Näin on usein omassa joukossanikin,  tunnustuksellisten luterilaisten keskuudessa.  Suomalaisten kahvipöytäkeskusteluissa  kuulee usein kovaakin arvostelua ja paheksuntaa heidän elämäntapaansa kohtaan.  Heidän puolustaminen on myös vaikeaa,  kun ihmisten kannat ovat niin kiivaita.  Se on myös hankalaa siksi, että pelkät elävästä elämästä vedetyt johtopäätökset, järjen päätelmät puhuvat usein voimakkaankin lapsiluvun rajoittamisen puolesta. Yleensä on myös aivan tuloksetonta vedota Raamattuun.  Mies, joka ei hyväksy ehkäisyä, on usein naisten alistaja.  Kerran totesin, eräälle suurperheen isälle ja melkoisen lapsijoukon vaarille, että sinä olet rikas mies. Hän sanoi kyyneleet silmissä, että ”Niin minäkin koen olevani.” Sanon nytkin suurperheiden vanhemmille: ”Te olette rikkaita.” Olkoon  nämä sanat kuitenkin omistettu erityisesti niille Kristukseen pelastajanaan turvaaville äideille, jotka eivät halua rajoittaa lapsilukuaan.  Heitä loukannee eniten heihin kohdistuva kritiikki ja moite. "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi” (Mt.15:28).

 2. RAAMATTU JA LUOMUELÄMÄ 

Kun näemme lähiympäristömme vanhoillislestadiolaisen äidin ”taas” vatsa pystyssä,  se on kiitoksen ja ylistyksen hetki Jumalalle: "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki” (Ilm.4:11).  Ihminen, joka on äitinsä kohdussa, ei ole siellä sattumalta, vaan Jumalan päätöksestä, viisaudesta ja tahdosta. Tuo ihminen on hänen luomansa.  Ja hänen harkintakykyynsä voi luottaa.  Onkin epäuskoa  kyseenalaistaa Luojan viisaus ja harkintakyky. (Epäluottamuksemme voi kohdistua myös hänen huolenpitoonsa suurperheestä.)  Silloin luotamme enemmän omiin  tunteisiimme ja/tai  järjenpäätelmiimme kuin häneen.  Epäusko on ensimmäisen käskyn rikkomista.  ”Minä olen Herra sinun Jumalasi…Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (2.Ms.20:2,3)  Tämä käskyhän vaatii ”ihmisen koko sydämen ja kaiken luottamuksen kiinnittämisen yksin Jumalaan eikä mihinkään muuhun.” (Iso katekismus, Ensimmäinen käsky)  Lapset ovat Herran lahjoja. Näillä lahjoilla siunataan isää ja äitiä, jotka Herraa pelkäävät. Kun tunnustamme jumalanpalveluksessa uskomme Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, Apostolisen tai Nikaian uskontunnustuksen mukaisesti, saamme tehdä sen myös luottaen Jumalan harkintakykyyn Luojana.  Jos emme usko Raamatun opetuksia asiasta, teemme Jumalan valehtelijaksi:  ”joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi” (1.Joh.5:10).

Raamattu yksin ratkaisee. Näin opettaa luterilainen tunnustuskin:  "Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119  (Tiivistelmä johd.1).  Myös minut sanan saarnaajana on koeteltava Raamatulla.

Tässä aiheeseen liittyviä Raamatun kohtia. Luettelo ei ole täydellinen, mutta se on riittävä.

Jumala on luonut jokaisen ihmisen:

”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan” (Joh.1:3).

"Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!” (Ap.t.24)

Jokainen ihminen on Jumalan tahdosta olemassa:

"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut." (Ilm.4:11)

Ihmisen luominen  -  ja sen ajoituskin  -  on yksityiskohtia myöten Jumalan hallinnassa:

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni” (Mt.11:27a)

Jumalan on viisaus.  Hän on ainoa viisas.

”Daniel lausui ja sanoi: ’Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima.’” (Dan.2:20)

”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen. ” (Rm.16:27)

Jumala sulkee naisen kohdun, kun näkee sen parhaaksi:

”Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. ” (1.Sam.1:5,6)

Jumala avaa naisen kohdun, kun näkee sen parhaaksi:

”Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön.  Niin Leea tuli raskaaksi…Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.  Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ’Jumala on ottanut pois minun häpeäni.’” (1.Ms.29:31,32a;30:22,23)

”Hän sanoi: ’Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä.’ Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta. Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä. Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: ’Herralta olen minä hänet pyytänyt.’" (1.Sam.1:18-20)

Emme saa turvata ja uskoa itseemme ja omaan ymmärrykseemme, vaan yksin Herraan ja hänen ymmärrykseensä.

”Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!” (Ps.40:5)

”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.”(Ps.62:9)

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Snl.3:5)

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.”  (Joh.14:1)

Lapset ovat Herran lahjoja:

”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.  Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.  Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä!” (Ps.127:3-5a)

Lapsilla siunataan isää ja äitiä, jotka Herraa pelkäävät :

”Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä…  Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä. Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.” (Ps.128:1,3,4)

Nuoria leskiä neuvotaan menemään uudelleen naimisiin ja tekemään lapsia:

”Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.” (1.Tim. 5:14) Tuolloin nuorilla leskillä oli miltei aina lapsia.

Myös sanat "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa” (1.Ms.1:28) ovat tärkeitä huomata. Niistä on sanottu, että ne ovat enemmän kuin käsky. Lue niistä lisää ainakin Tk, CA, XXIII Pappien avioliitto s.63 ja Tk, FC, 7. Pyhä ehtoollinen s.526-527.

3. USKONPUHDISTAJA JA LUOMUELÄMÄ

Martti Lutherilta voimme löytää joitakin opetuksia, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän luomuelämään.  Niistä meidän ei kuitenkaan tule etsiä totuutta, eikä perustella niillä opetuksiamme, ne eivät kuulu Raamatun kaanoniin. Luther myös erehtyi monessa kohdassa opetuksiaan, kuten allekirjoittanutkin ja kaikki saarnaajat (Jaak.3:1,2).  Sanan julistajan on tärkeää muistaa tämä itsestään ja kaikista muistakin julistajista. Vain Raamattu on erehtymätön. Luterilainen tunnustus lausuu: ”Muita, vaikka kuinka nimekkäiden vanhojen ja uusien opettajien kirjoituksia ei ole pidettävä Pyhän Raamatun vertaisina, vaan ne on kaikki tyynni alistettava sen alaisiksi”. (Tiivistelmä johd.1).  Rakkaan tohtorimme kannat uskonpuhdistajana ovat kuitenkin huomion arvoisia.  Tässä kolme kohtaa:

"Tänä päivänä voi tavata monia, jotka eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia. Tätä suorastaan barbaarista raakuutta ja epäinhimillisyyttä tavataan erityisesti ylhäisten ja ruhtinasten keskuudessa, jotka usein pidättyvät avioliitosta vain siitä syystä, ettei heillä olisi jälkeläisiä. Vielä julkeampina pidetään ruhtinaita, jotka alistuvat pakosta naimattomuuteen, jotta heidän perheensä ei ylenmäärin lisääntyisi. He ansaitsisivat todella, että heidän muistonsakin hävitettäisiin elävien maasta. Mutta kaikki tämä on osoitusta perisynnistä. Mehän kyllä ihailemme suvunjatkamista katsoen sen Jumalan suurimmaksi työksi ja ylistämme sitä suuresti suurimpana lahjana." (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7 s. 118)

”Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi.” (Isokatekismus, Kuudes käsky)

”…heidän (morsiammien) tulee synnyttää lapsia, koska Jumala on heidät sitä varten luonutkin.” (Kirkolliskokouksista ja kirkosta, s.164)

4. PELASTUMINEN JA LUOMUELÄMÄ

Pelastuminen ei ole kuitenkaan kiinni meidän teoista tai tekemättäjättämisistämme. Se ei ole myöskään kiinni meidän kannoistamme tai niiden puuttumisesta. Kristus täytti lain meidän puolestamme meille (Rm.5:19, Gal.4:4,5)  ja kärsi sijastamme rangaistuksemme, kadotuksen, jotta me emme joutuisi sitä kärsimään.  ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5)  Kun hän on kärsinyt rangaistuksesi, sinun ei tarvitse sitä enää kärsiä.  Kristuksen kärsimys ja kuolema ovat tuoneet sinulle taivaan. Pelastus on jo valmiina. Hän on sovittanut kaikkien aikojen kaikkien ihmisten synnit. ”hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.” (2.Kor.5:15) Sinunkin. Usko  siis kaikkien syntiesi olevan anteeksiannetut Kristuksen ristinkuolemassa.  Sillä sitä ne ovat jo.  Perisyntiä ja kaikkia tekosyntejäsi koskeva anteeksiantamus oli jo valmiina ennen kuin Jumala edes loi sinut äitisi sisään. Synnin syyllisyytesi on poissa. Pelastuksesi on varmaa, mikään ei voi pyyhkiä pois menneitä historian tapahtumia. Olet autuas, vanhurskas ja pyhä ”uskon kautta hänen vereensä” (Rm.3:25).

Evankeliumitekstissämme Simeon ottaa Jeesus-lapsen käsivarsilleen ja iloitsee. Katso hänen laillaan Kristukseen, katso pyhään evankeliumiin ja iloitse.  ”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut  Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol.1:19-22).

Monenlaisia syntejä riittää sillä, joka elää luomuelämää ja sillä, joka ei elä.  Lapset ovat kuitenkin Herran lahjaa, eivät pommi paketissa. Perisynnistä huolimatta.  Hän on kuollut sinun sijastasi, että sinä et enää eläisi itsellesi vaan hänelle (2.Kor.5:15). Tee matkaasi  hyvällä omallatunnolla.  Seuraa pilkuntarkasti hänen tahtoaan.  Jumala on myös pitävä sinusta hyvän huolen.  Sinusta ja lapsistasi, oli niitä sitten yksi tai neljätoista, tai tuli niitä sitten vielä miten paljon tahansa, aina ja kaikkialla. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi”.  Päivän psalmissa sanotaan: ”Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.” (Ps.48:15)  Hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Virsi 466

1.
Oi Herra, kaiken luoja
ja siunauksen tuoja,
kaikkea hallitset.
Suot rakkaudessasi
myös lapset lahjoinasi
ja heitä autat, suojelet.
2.
Kun seurakunnassasi
suot kuulla totuuttasi
ja sanaa kirkastat,
niin itsekkyyden alta
ja tieltä helpoimmalta
tahtoosi meitä kasvatat.
3.
Tiedäthän syntymämme
ja tunnet elämämme,
voit johtaa parhaiten.
Kun meille lapset annat,
niin voimallasi kannat
myös alla murheen aikojen.

4.
Jumala, lapsissamme
enennät iloamme,
kirkastat kotimme.
Elämän askeleille
suo turva, toivo heille,
uskossa heitä varjele.
5.
Luo äidin onneen, vaivaan
nyt, Herra, valo taivaan,
luo uskon uskallus.
Ja ota huolet vastaan,
kun äiti hoitaa lastaan,
tuo äidin työhön lohdutus.
6.
Hellästi äidit paina,
oi taivaan Isä, aina
Poikasi sydämeen.
Suo, että kuormat jaamme
ja uutta voimaa saamme
taas palvelevaan rakkauteen.