Kaksi perintöä

Kun ihmisen vanhemmat kuolevat, hän saa oman perintöosuutensa heidän omaisuudestaan. Oli tuo omaisuus suuri tai pieni, niin se saattaa, joka tapauksessa, niin kiehtoa ihmisen mieltä, että hän haluaa osan jopa toistenkin perillisten osuudesta. Syntyy perintöriitoja. Mutta on yksi perintö, joka ei kenenkään ihmisen mieltä kiehdo. Eikä sen osuuksista riidellä. Se on perintö, jonka me olemme jo Aadamilta saaneet: "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet...yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta...yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi...yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi" (Rm.5:12,17,18,19). Me olemmekin saaneet Aadamilta perinnöksemme perisynnin seurauksineen. Olemme perisynnin tähden - niinkuin Efesolaiskirje opettaa - "luonnostamme vihan lapsia" (Ef.2:3).

Perisynti voidaan jakaa kahteen osaan: perisyyllisyyteen ja periturmelukseen. Perisyyllisyys on sitä, että me olemme jo Aadamin lankeemuksen tähden syyllisiä, vaikka emme olisi tehneet ainoatakaan tekosyntiä. Periturmelus on taas sitä, että meistä puuttuu hengellisissä, jumalisissa asioissa täydellisesti kaikki hyvä, ja tilalla on koko luonnon ja sen kaikkien kykyjen täydellinen turmelus. Se on siis toisaalta puutosta ja toisaalta tuon puutoksen tilalla olevaa pahaa himoa eli sisäistä suuntautumista pahaan.

Perisynnin tuntemus ei ole mikään vähäpätöinen asia. Se on aivan välttämätöntä, sillä ei ole mahdollista käsittää Kristuksen armon suuruutta, jollei ole oppinut tuntemaan perisyntiä. Kaikki inhimillinen vanhurskaus on pelkkää teeskentelyä, jollemme ole oivaltaneet, että meidän on mahdotonta luonnostamme pelätä Jumalaa, luottaa häneen ja rakastaa häntä koko sydämmestämme. Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei edes järki voi sitä käsittää, sillä se on turmellut järjenkin. Perisynti onkin uskottava yksin Jumalan sanan perusteella.

Mutta jos on tärkeää tuntea perisynti, on myös tärkeää tietää, että perisynnin ja ihmisluonnon välillä on ero. Tunnustuskirjamme opettavat: "Tämä ero on niin suuri kuin Jumalan ja Perkeleen teon välinen ero aina on." (Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä) Jumala ei ole perisynnin luoja, alkuunpanija eikä syy. Hän ei siis ole luonut meihin perisyntiä vaan se on siirtynyt meihin sikiämisemme hetkellä syntistä siementä olevilta vanhemmiltamme. Jos ihmisluonto ja perisynti olisivat yhtä, ei Kristuskaan olisi voinut sovittaa syntejämme, sillä jos hän olisi itse ollut syyllinen ei hän olisi voinut kärsiä meidän syyllisyytemme tähden. Uhrikaritsan piti olla viaton.

Oikeaa perisyntioppia vastaan kuulee monia vastaväitteitä. Niihinkin on tärkeää ottaa kantaa. Yksi väite on, että syntiä ovat vain tietoisesti tehdyt synnit (ei se, mitä meissä on). Mutta Raamattu sanoo: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Mt.5:48) Herramme käskee meitä olemaan täydellisiä. On siis syntiä, jos emme ole täydellisiä. Toinen vastaväite on, että toisen ihmisen syyllisyyttä ei voida lukea toisen ihmisen syyksi, sillä se on vastoin oikeudenmukaisuutta. Mutta Rm.5:18 opetus on selkeä: "yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi". Se että Aadamin syyllisyys luetaan kaikkien muidenkin ihmisten syyksi, onkin Raamatussa selviö. Kolmas väite liittyy kahteen edelliseen. Sen mukaan pieni lapsi on viaton. Mutta Raamattu sanoo, että "syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään." (Job14:4), "kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?"(Job.25:4), "katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." (Ps.51.7), "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti" (Ps.58:4) "sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta." (Jes.48:8) ja "Ei ole ketään vanhurskasta...kaikki ovat poikenneet pois" (Rm.3:10,12).

Perisynti on todella synti ja se on kaikkien syntien äiti. Siitä juontuvat kaikki tekosynnit. Emme ole syntisiä, koska teemme syntiä, vaan me teemme syntiä, koska me olemme syntisiä. Luonnollinen tilamme onkin todella tämä: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." (Rm.3:10-18)

Raamattu sanoo, että "kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus (kreik.metanoia, mielenmuutos)" (Apt.17:30). Siksi sinunkin - jos et ole vielä parannusta tehnyt - on se tehtävä. Et voi siirtää sitä, sillä et voi tietää, milloin armonaikasi päättyy. No mitä on sitten parannus? Parannus on sitä, että turmeltuneisuutesi ja syntiesi tähden turvaudut yksin Kristuksen lunastustyöhön - jo valmiiseen pelastukseen. Hän on sinut jo sovittanut. Oikean parannuksen kirkastamiseksi: väärässä parannuksessa tulet sovitetuksi vasta, kun teet parannuksen; et olekaan sitä Golgatalta asti. Oikea usko katsookin yksin Golgatalle: "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä" (Rm.3:23-25).

Rakas ystävä, ole turvallisella mielellä, kaikki mitä sinun pelastumiseesi vaaditaan, on jo tehty: "kaikki...saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (Rm.3:23-24), "Paljon ennemmin siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta" (Rm.5:9), "Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi" (Rm.5:18). ”hän on kuollut kaikkien edestä...Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2.Kor.5:15,19). Jumala on sinulle antamassaan testamentissaan (Raamatun sanassa) luvannut elämän hänen yhteydessään ja taivaan riemun. Tartu siis testamentin lupauksiin ja tähän ihanaan perintöön. "Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!" (Rm.7:26)

Siionin kannel, 185

1. Aadamin tuottaman tuomion meiltä pois Herra Jeesus jo ottanut on. Maailman osti hän kuoleman teiltä, kun sille ristillä toi sovinnon. Näin yksi on sen, koko rangaistuksen, kärsinyt puolesta syyllisien.

2. "On veriruskeat syntinne, mutta ne lumivalkeiksi puhdistetaan." Kun veren armoon nyt täysin voit luottaa, miksi et yhtyisi riemuitsemaan? Niin vertaamaton hänen voimansa on, rakkaus Herramme uskomaton.

3. Onneton vain ohi Golgatan kulkee tallaten verta ja torjuen lain. Hän, joka itsensä armosta sulkee, palkaksi saa omat syntinsä vain, kun tuomitsemaan kerran pilkkaajiaan Herra on saapuva kunniassaan.

4. Rakkahin Jeesus, nyt piinasi paina kaikkien syntisien sydämmiin, että he syntejään itkien aina lähtisi ristisi turviin ja niin haavoistasi vain kaikki kertoisi aina laulaen: Syntini anteeksi sain.