Armahtakaa!

Päivän aihe: Armahtakaa!
Päivän ensimmäinen lukukappale: 2. Sam. 12: 1 - 10, 13

Ylösnousseen todistajia

Päivän aihe: Ylösnousseen todistajia
Evankeliumi: Joh. 21:1-14
Epistola: Ap.t. 3:12-20

Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee

Raamatunkäännös: KR 1933/38

JÄSENNYS:

1. TÄNÄ PÄIVÄNÄ

2. RAAMATTU JA LUOMUELÄMÄ

3. USKONPUHDISTAJA JA LUOMUELÄMÄ

4. PELASTUMINEN JA LUOMUELÄMÄ

Toinen lukukappale

 ”Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,  jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,  jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.” (1.Tim.6:13-16)

1. TÄNÄ PÄIVÄNÄ 

”Tänä päivänä voi tavata monia, jotka eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia…jotka usein pidättyvät avioliitosta vain siitä syystä, ettei heillä olisi jälkeläisiä.”  Näin Martti Luther kirjoittaa kirjassa Ensimmäisen Mooseksen kirjan  selitys 1 - 7. Tänä päivänä itse valittu lapsettomuus  on varmasti paljon yleisempää kuin Lutherin aikaan.  Yleensä suomalaiset pariskunnat haluavat ainakin yhden tai kaksi lasta.  Suomalaisten keskimääräinen lapsiluku on hieman yli 1,8.  Jotta väestömme ei alkaisi pian vähetä,  pariskunnille tulisi syntyä keskimäärin hieman yli kaksi lasta.

Tänä päivänä voi kuitenkin myös tavata niitä, jotka eivät hyväksy lapsimäärän rajoittamista.  Suviseuroissa heitä on samalla kertaa koolla kymmenintuhansin.  Minusta on kaunista katsottavaa, kun isolla joukolla naisia vatsat pompottavat.  Sellainen perhe, jossa on esim. neljätoista lasta on mahtava  näky.  Minä tulen iloiseksi, kun näen sellaisen perheen! 

Mutta tänä päivänä voi tavata myös monia, jotka kritisoivat vanhoillislestadiolaisia heidän lapsimääristään.  Näin on usein omassa joukossanikin,  tunnustuksellisten luterilaisten keskuudessa.  Suomalaisten kahvipöytäkeskusteluissa  kuulee usein kovaakin arvostelua ja paheksuntaa heidän elämäntapaansa kohtaan.  Heidän puolustaminen on myös vaikeaa,  kun ihmisten kannat ovat niin kiivaita.  Se on myös hankalaa siksi, että pelkät elävästä elämästä vedetyt johtopäätökset, järjen päätelmät puhuvat usein voimakkaankin lapsiluvun rajoittamisen puolesta. Yleensä on myös aivan tuloksetonta vedota Raamattuun.  Mies, joka ei hyväksy ehkäisyä, on usein naisten alistaja.  Kerran totesin, eräälle suurperheen isälle ja melkoisen lapsijoukon vaarille, että sinä olet rikas mies. Hän sanoi kyyneleet silmissä, että ”Niin minäkin koen olevani.” Sanon nytkin suurperheiden vanhemmille: ”Te olette rikkaita.” Olkoon  nämä sanat kuitenkin omistettu erityisesti niille Kristukseen pelastajanaan turvaaville äideille, jotka eivät halua rajoittaa lapsilukuaan.  Heitä loukannee eniten heihin kohdistuva kritiikki ja moite. "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi” (Mt.15:28).

 2. RAAMATTU JA LUOMUELÄMÄ 

Kun näemme lähiympäristömme vanhoillislestadiolaisen äidin ”taas” vatsa pystyssä,  se on kiitoksen ja ylistyksen hetki Jumalalle: "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki” (Ilm.4:11).  Ihminen, joka on äitinsä kohdussa, ei ole siellä sattumalta, vaan Jumalan päätöksestä, viisaudesta ja tahdosta. Tuo ihminen on hänen luomansa.  Ja hänen harkintakykyynsä voi luottaa.  Onkin epäuskoa  kyseenalaistaa Luojan viisaus ja harkintakyky. (Epäluottamuksemme voi kohdistua myös hänen huolenpitoonsa suurperheestä.)  Silloin luotamme enemmän omiin  tunteisiimme ja/tai  järjenpäätelmiimme kuin häneen.  Epäusko on ensimmäisen käskyn rikkomista.  ”Minä olen Herra sinun Jumalasi…Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” (2.Ms.20:2,3)  Tämä käskyhän vaatii ”ihmisen koko sydämen ja kaiken luottamuksen kiinnittämisen yksin Jumalaan eikä mihinkään muuhun.” (Iso katekismus, Ensimmäinen käsky)  Lapset ovat Herran lahjoja. Näillä lahjoilla siunataan isää ja äitiä, jotka Herraa pelkäävät. Kun tunnustamme jumalanpalveluksessa uskomme Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, Apostolisen tai Nikaian uskontunnustuksen mukaisesti, saamme tehdä sen myös luottaen Jumalan harkintakykyyn Luojana.  Jos emme usko Raamatun opetuksia asiasta, teemme Jumalan valehtelijaksi:  ”joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi” (1.Joh.5:10).

Raamattu yksin ratkaisee. Näin opettaa luterilainen tunnustuskin:  "Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119  (Tiivistelmä johd.1).  Myös minut sanan saarnaajana on koeteltava Raamatulla.

Tässä aiheeseen liittyviä Raamatun kohtia. Luettelo ei ole täydellinen, mutta se on riittävä.

Jumala on luonut jokaisen ihmisen:

”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan” (Joh.1:3).

"Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!” (Ap.t.24)

Jokainen ihminen on Jumalan tahdosta olemassa:

"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut." (Ilm.4:11)

Ihmisen luominen  -  ja sen ajoituskin  -  on yksityiskohtia myöten Jumalan hallinnassa:

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni” (Mt.11:27a)

Jumalan on viisaus.  Hän on ainoa viisas.

”Daniel lausui ja sanoi: ’Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima.’” (Dan.2:20)

”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen. ” (Rm.16:27)

Jumala sulkee naisen kohdun, kun näkee sen parhaaksi:

”Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa. ” (1.Sam.1:5,6)

Jumala avaa naisen kohdun, kun näkee sen parhaaksi:

”Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön.  Niin Leea tuli raskaaksi…Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.  Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: ’Jumala on ottanut pois minun häpeäni.’” (1.Ms.29:31,32a;30:22,23)

”Hän sanoi: ’Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä.’ Niin vaimo meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta. Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä. Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: ’Herralta olen minä hänet pyytänyt.’" (1.Sam.1:18-20)

Emme saa turvata ja uskoa itseemme ja omaan ymmärrykseemme, vaan yksin Herraan ja hänen ymmärrykseensä.

”Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!” (Ps.40:5)

”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.”(Ps.62:9)

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Snl.3:5)

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.”  (Joh.14:1)

Lapset ovat Herran lahjoja:

”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.  Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.  Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä!” (Ps.127:3-5a)

Lapsilla siunataan isää ja äitiä, jotka Herraa pelkäävät :

”Matkalaulu. Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä…  Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä. Sillä katso, näin siunataan mies, joka Herraa pelkää.” (Ps.128:1,3,4)

Nuoria leskiä neuvotaan menemään uudelleen naimisiin ja tekemään lapsia:

”Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.” (1.Tim. 5:14) Tuolloin nuorilla leskillä oli miltei aina lapsia.

Myös sanat "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa” (1.Ms.1:28) ovat tärkeitä huomata. Niistä on sanottu, että ne ovat enemmän kuin käsky. Lue niistä lisää ainakin Tk, CA, XXIII Pappien avioliitto s.63 ja Tk, FC, 7. Pyhä ehtoollinen s.526-527.

3. USKONPUHDISTAJA JA LUOMUELÄMÄ

Martti Lutherilta voimme löytää joitakin opetuksia, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän luomuelämään.  Niistä meidän ei kuitenkaan tule etsiä totuutta, eikä perustella niillä opetuksiamme, ne eivät kuulu Raamatun kaanoniin. Luther myös erehtyi monessa kohdassa opetuksiaan, kuten allekirjoittanutkin ja kaikki saarnaajat (Jaak.3:1,2).  Sanan julistajan on tärkeää muistaa tämä itsestään ja kaikista muistakin julistajista. Vain Raamattu on erehtymätön. Luterilainen tunnustus lausuu: ”Muita, vaikka kuinka nimekkäiden vanhojen ja uusien opettajien kirjoituksia ei ole pidettävä Pyhän Raamatun vertaisina, vaan ne on kaikki tyynni alistettava sen alaisiksi”. (Tiivistelmä johd.1).  Rakkaan tohtorimme kannat uskonpuhdistajana ovat kuitenkin huomion arvoisia.  Tässä kolme kohtaa:

"Tänä päivänä voi tavata monia, jotka eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia. Tätä suorastaan barbaarista raakuutta ja epäinhimillisyyttä tavataan erityisesti ylhäisten ja ruhtinasten keskuudessa, jotka usein pidättyvät avioliitosta vain siitä syystä, ettei heillä olisi jälkeläisiä. Vielä julkeampina pidetään ruhtinaita, jotka alistuvat pakosta naimattomuuteen, jotta heidän perheensä ei ylenmäärin lisääntyisi. He ansaitsisivat todella, että heidän muistonsakin hävitettäisiin elävien maasta. Mutta kaikki tämä on osoitusta perisynnistä. Mehän kyllä ihailemme suvunjatkamista katsoen sen Jumalan suurimmaksi työksi ja ylistämme sitä suuresti suurimpana lahjana." (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7 s. 118)

”Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi.” (Isokatekismus, Kuudes käsky)

”…heidän (morsiammien) tulee synnyttää lapsia, koska Jumala on heidät sitä varten luonutkin.” (Kirkolliskokouksista ja kirkosta, s.164)

4. PELASTUMINEN JA LUOMUELÄMÄ

Pelastuminen ei ole kuitenkaan kiinni meidän teoista tai tekemättäjättämisistämme. Se ei ole myöskään kiinni meidän kannoistamme tai niiden puuttumisesta. Kristus täytti lain meidän puolestamme meille (Rm.5:19, Gal.4:4,5)  ja kärsi sijastamme rangaistuksemme, kadotuksen, jotta me emme joutuisi sitä kärsimään.  ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5)  Kun hän on kärsinyt rangaistuksesi, sinun ei tarvitse sitä enää kärsiä.  Kristuksen kärsimys ja kuolema ovat tuoneet sinulle taivaan. Pelastus on jo valmiina. Hän on sovittanut kaikkien aikojen kaikkien ihmisten synnit. ”hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.” (2.Kor.5:15) Sinunkin. Usko  siis kaikkien syntiesi olevan anteeksiannetut Kristuksen ristinkuolemassa.  Sillä sitä ne ovat jo.  Perisyntiä ja kaikkia tekosyntejäsi koskeva anteeksiantamus oli jo valmiina ennen kuin Jumala edes loi sinut äitisi sisään. Synnin syyllisyytesi on poissa. Pelastuksesi on varmaa, mikään ei voi pyyhkiä pois menneitä historian tapahtumia. Olet autuas, vanhurskas ja pyhä ”uskon kautta hänen vereensä” (Rm.3:25).

Evankeliumitekstissämme Simeon ottaa Jeesus-lapsen käsivarsilleen ja iloitsee. Katso hänen laillaan Kristukseen, katso pyhään evankeliumiin ja iloitse.  ”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut  Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol.1:19-22).

Monenlaisia syntejä riittää sillä, joka elää luomuelämää ja sillä, joka ei elä.  Lapset ovat kuitenkin Herran lahjaa, eivät pommi paketissa. Perisynnistä huolimatta.  Hän on kuollut sinun sijastasi, että sinä et enää eläisi itsellesi vaan hänelle (2.Kor.5:15). Tee matkaasi  hyvällä omallatunnolla.  Seuraa pilkuntarkasti hänen tahtoaan.  Jumala on myös pitävä sinusta hyvän huolen.  Sinusta ja lapsistasi, oli niitä sitten yksi tai neljätoista, tai tuli niitä sitten vielä miten paljon tahansa, aina ja kaikkialla. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi”.  Päivän psalmissa sanotaan: ”Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.” (Ps.48:15)  Hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Virsi 466

1.
Oi Herra, kaiken luoja
ja siunauksen tuoja,
kaikkea hallitset.
Suot rakkaudessasi
myös lapset lahjoinasi
ja heitä autat, suojelet.
2.
Kun seurakunnassasi
suot kuulla totuuttasi
ja sanaa kirkastat,
niin itsekkyyden alta
ja tieltä helpoimmalta
tahtoosi meitä kasvatat.
3.
Tiedäthän syntymämme
ja tunnet elämämme,
voit johtaa parhaiten.
Kun meille lapset annat,
niin voimallasi kannat
myös alla murheen aikojen.

4.
Jumala, lapsissamme
enennät iloamme,
kirkastat kotimme.
Elämän askeleille
suo turva, toivo heille,
uskossa heitä varjele.
5.
Luo äidin onneen, vaivaan
nyt, Herra, valo taivaan,
luo uskon uskallus.
Ja ota huolet vastaan,
kun äiti hoitaa lastaan,
tuo äidin työhön lohdutus.
6.
Hellästi äidit paina,
oi taivaan Isä, aina
Poikasi sydämeen.
Suo, että kuormat jaamme
ja uutta voimaa saamme
taas palvelevaan rakkauteen.

"Ei kohtaa sinua onnettomuus" (Ps.91:10)

YouTube-hartaus

Olen opetellut uutta. Olen tehnyt viimeisimmästä hartaudestani YouTubeen "videon". Oppimista on vielä paljon - vähän tarkempi olisi pitänyt olla - mutta se onnistui kuitenkin tarpeeksi hyvin. Ei haittaa, vaikka Jumalan sanan ympärillä puitteet ovat vajavaiset. Voima on sanassa. Ehkä jatkossa laitan osan hartauksistani sinnekin. Pitää kuitenkin seurata onko niillä katsojia.
Pääset siihen tästä.

Antakaa toisillenne anteeksi

Kirkkovuoden aihe: Antakaa toisillenne anteeksi

Saarnateksti: Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet." Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan.' Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!" Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä. (1.Ms.50:15-21)

Profeetta nimeltä Joosef

Vanhassa testamentissa Jumala puhuu Moosekselle palavasta pensaasta: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala." Uudessa testamentissa Pietari julistaa Israelin miehille: "Israelin ( "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.", 1.Ms.35:10) miehet...Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen...” (Ap.t.3:12,13) Nämä sanat ”Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala” toistuvat Raamatussa useaan kertaan. Kun tein tätä saarnaa ja kertasin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämää, tajusin että näihin sanoihinhan sisältyy myös viesti: Jumala on syntisten Jumala. Sillä näiden patriarkkojen elämässä oli noloja ja ikäviä lankeemuksia. Erityisesti Jaakobin elämä on kurjaa luettavaa. Jo Jaakob-nimestäkin me löydämme merkityksen: hän pettää. Muistamme hänen veljensä kokemukset ja hänen sanansa: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi.” Nimi oli miestä myöten.

Joosef oli siis Jaakobin lapsi, Iisakin lapsenlapsi ja Aabrahamin lapsenlapsenlapsi. Suvussa kulki peritönä Jumalan sana ja sen keskuksena evankeliumi eli sanoma siitä, että vaimon siemen on sovittava kerran ihmiskunnan synnit. Suvussa myös tiedettiin, että tuleva messias on oman suvun jälkeläinen. Sekä Aabraham, Iisak että Jaakob saivat profetian: ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä”. Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus” (Gal.3:16). Joosefkin eli armosta, evankeliumissa ilmoitetusta Kristuksen sovitustyöstä.

Jumala antoi Joosefille profeetallisia unia tulevasta ja viisautta selittää oikein toisten näkemiä profeetallisia unia. Hän oli profeetta ainakin neljännessä polvessa. Kun elämässä tuli kiperä paikka, Joosef todennäköisesti myös pyysi Jumalalta profetiaa, joka sisältäisi tietoa tulevasta ja neuvoja. Jesaja julisti myöhemmin: ”Kysykää tulevaisia minulta (Herralta)” (Jes.45:11). Ja Jeremia: ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta” (Jer.31:1). Joosefilta emme kuitenkaan löydä tästä suoraa esimerkkiä, mutta toiselta vanhan liiton pyhältä, Daavidilta löydämme monia. Tässä yksi: ”Kun filistealaiset olivat tulleet ja levittäytyneet Refaimin tasangolle, kysyi Daavid Herralta: 'Menenkö minä filistealaisia vastaan? Annatko sinä heidät minun käsiini?' Ja Herra sanoi Daavidille: 'Mene, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi.'" (2.Sam.5:18,19)

Tämän päivän seurakunnallakin on armolahjansa. Ja Raamattu sanoo meille: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista...Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja” (1.Kor.12:31,14:1). ”Anokaa, niin teille annetaan” (Matt.7:7).

Kärsimyksien yliopisto

Kun Jooset oli 17-vuoden vanha, hänen jumalattomat veljensä heittivät hänet kuivaan kaivoon kuolemaan. Tämän he tekivät kateudesta ja Joosefin heille julistaman, kahdessa unessa näkemänsä profetian tähden.”Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen...aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." (1.Ms.37:7-9) ”Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden...He sanoivat toisillensa: 'Katso, tuolla tulee se unennäkijä! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.'" (1.Ms.37:8,19,20) Stefanus julisti: ”Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet?” (Ap.t.7:52)

Joosef ei kuitenkaan kuollut kaivoon. Kun ismaelilaiskaravaani kulki kaivon ohi, Juuda sai ajatuksen, että Joosefistahan voidaan päästä eroon taloudellisesti hyötyenkin. Hän sanoikin veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme."

Niin Joosef myytiin orjaksi. Matkalla Egyptiin pettymys veljiin, ja katkeruuskin, täyttivät mielen.

Saavuttuaan Egyptiin Joosef myytiin edelleen orjaksi Potifarin, faaraon henkivartijoiden päällikön taloon. Mutta koska Joosefille oli suunniteltu Jumalan toimesta tärkeä, suuri tehtävä, hänen kärsimyksien yliopistonsa vielä syveni tästä. Joosefin ulkonäkö miellytti liikaa Potifarin vaimoa. Hän halusikin maata hänen kanssaan. Sitkeästi tuo nainen yritti, mutta kun Joosef ei siveettömyyteen suostunut, vaimo järjesti lavastuksellaan ja valheellaan hänet huoruuden harjoittamis- tai jopa raiskausyrityksestä vankilaan. Moraaliton sai ehkä hurskasta mainetta ”kieltäydyttyään” haureudesta komean nuoren miehen kanssa ja Jumalan tahdon valinnut menetti rajallisen vapautensa lisäksi maineensa. Psalmissa 105 sanotaan: ”Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin”.

Hänen isänsä oli varmasti puhunut hänelle paljon Jumalan huolenpidosta omiaan kohtaan. Myös itse saamansa sanan hän oli hänelle välittänyt: ”Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet”. Tiesihän sen Mooseskin, joka kirjoitti Mooseksen kirjat. Jumalan lupaukset kantoivatkin Joosefia vaikeuksissa. Niiden kautta Jumala virvoitti maahan lyötyä, väsynyttä miestä. Kun masensi, ne nostivat pään ja kirkastivat mustan mielen.

Luhter opettaa oivallisesti Joosefin kärsimyksien yliopistosta: ”Näin hän saavutti suuren taidon ja ymmärryksen jumalisuudessa ja niin suuren viisauden, että hän osasi neuvoa muitakin ja olla kaitsijana, vieläpä hallita koko maailmaa. Koko Egyptin valtakunta ei ollut kyllin suuri hänen viisaudelleen, vaikka hän siinä oli monille ihmisille hyödyksi neuvoen sekä kansaa että itse kuningastakin. Mutta mistä hän oli saanut tämän viisauden? Siitä, että hän aikaisemmin oli kuoletettu ja viety suureen ahdistukseen, hän oli ollut halveksittu ja hänen oli täytynyt joutua kokonaan epätoivoon, kuitenkin hän oli suurella rakkaudella kiusauksessa aina säilyttänyt oikean uskon ja toivon. Aivan samoin hän koettelee ja nöyryyttää myös veljiään, korottaakseen heidät myöhemmin. Sen tähden tämä on oiva esimerkki siitä, kuinka Jumalan on tapana hallita omiansa” (Hengellinen virvoittaja)

Sinun kärsimyksiesi yliopisto

Rakas ystävä, näin Jumalalla on todella tapana kohdella omiaan (ei kuitenkaan jatkuvasti). Onko Jumala hallinnut näin sinuakin?

Oletko sinä mahdollisesti jopa nyt sellaisessa elämän tilanteessa, että olet kuin kuivassa kaivossa, josta et voi itse itseäsi pois auttaa?

Vai oletko kulkemassa kohti pelottavalta näyttävää, tuntematonta tulevaisuutta? Karavaanisi vain kulkee, etkä voi sitä pysäyttää.

Vai oletko Jumalan sanaan pitäytymisen tähden ikäänkuin kahleissa ja raudoissa?

Rakas ystävä, Jumala sanoo sinullekin sanassaan:

”Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet.”

Jumala lupaa sinulle avun, jopa avun runsauden:

”Ja hän on sinun...avun runsaus.”(Jes.33:6)

”Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.” (Ps.145:19)

Joudut ehkä kuitenkin odottamaan apua. Jumala usein odotuttaa. Se on ehkä meille tämän ”heti mulle kaikki” -ajan ihmisille vaikeampaa kuin edellisille polville. Kuitenkin odottaessasikin kaikki on Herramme hallinnassa ja vaikuttaa sinun parhaaksesi (Rm.8:28). Kuinka turvallista on, että Jeesuksella on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt.28:18) Jopa kristitylle pahaa tahtovien ihmisten pahat ajatukset ovat hänen kädellään. Kun Joosefin veljet myivät Joosefin orjaksi, viimeisenä pisaranaan hänen profetiansa - he vain vaikuttivat sen toteutumista. Raamattu sanookin: ”Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet." (Ps.33:10) Lina Sandel runoilee Siionin kanteleessa: ”...saan kuulla sen, saan kuulla sen: On kaiken palveltava laumaa Herran. Näin pelkää en, näin pelkää en.” (Siionin kannel 266)

Luther kirjoittaa Joosefin avun viipymisestä: ”Jos Jumala olisi varhemmin pelastanut Joosefin, niin hänen isänsä Jaakob olisi siitä suuresti ihastunut. Mutta Joosefin olisi myös täytynyt siinä tapauksessa jäädä lammaspaimeneksi, mutta kun pelastus viipyi, hänestä tuli koko Egyptin maan herra, ja Jumala saattoi hänen kauttansa vaikuttaa paljon hyvää, ei vain noina seitsemänä nälkävuotena, vaan myös maallisessa hallituksessa ja hengellisellä alalla, niin että siitä hyötyi sekä Egypti että ympärillä olevat maat.” (Hengellinen virvoittaja)

Lue apua odottaessasi Raamattua ja rukoile, älä myöskään jätä messussa käyntiä. Tässä elämän tilanteessa saa tuntea sellaista Jumalan läheisyyttä, jota ei yleensä parempina päivinä pääse kokemaan. Olethan yliopistossasi parhaan opettajan, Pyhän Hengen, erityisessä yksityisopetuksessa. Vaikeuksien kautta hän ajaa sinua Jumalan sanaan ja kuolettaa syntistä lihaasi, joka vastustaa Jumalan sanaa, Paavali kirjoittaa: ”liha himoitsee Henkeä vastaan” (Gal.5:17). Ja Pietari: ”joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä” (1.Pt.4:1). Ja niin täytyt viisaudella, taidolla ja ymmärryksellä, ja opit uskomaan, luottamaan ja panemaan toivosi Herraan, sekä rakastamaan häntä. ”Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. (1.Joh.5:3)

Herramme jatkaa kärsimyksiesi yliopistoon:

”ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.” (Jes.49:23)

”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.”(Ps.34:18-20)

”vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava” (1.Pt.5:10).

Joosefin ongelmat johtuivat jumalattomista ihmisistä, jotka sydämmessään vähät välittivät siitä, mikä oli oikein.

”Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.” (Ps.37:39-40)

”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.' Vaan jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Rm.12:18-21)

”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat” (Matt.5:44).

”Meitä herjataan, mutta me siunaamme: meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi” (1.Kor.4:12,13).

Luther selittää meille taitavasti Isokatekismuksessa viidettä käskyä, sehän ei kiellä vain fyysistä tappamista:

”Erityisesti tämä käsky kieltää sinua vahingoittamasta sellaista, joka toivoo tai aiheuttaa sinulle pahaa. Onhan pahan tekeminen sellaiselle, joka suhtautuu sinuun hyvänsuovasti tai tekee sinulle hyvää, suorastaan perkeleellistä, ei enää inhimillistä...Jumala tarkoittaa siis varsinaisesti, ettemme saa sallia pahaa tapahtuvan yhdellekään ihmiselle, vaan että meidän on kaikin tavoin osoitettava hyvyyttä ja rakkautta, minkä on, sanottakoon se vielä kerran, kohdistuttava erityisesti vihollisiimme. Hyvän tekeminen ystävälle on näet pelkkä pakanallinen hyve, kuten Kristus sanoo Matteuksen viidennessä luvussa.”

Olin kerran sauvakävelyllä kotikuntani, Kempeleen, pururadalla. Oli toukokuu ja lumet olivat sulaneet jo ainakin kuukausi aiemmin. Minua vastaan tuli siististi pukeutunut pariskunta, joka alkoi puhutella minua Jeesukseksi ja totesi, että ”miksi sinulla, Jeesus, ei ole suksia mukana, kun on sauvat.” Kuinka hyvä toimintatapa tällaiseen tilanteeseen: ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme...meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi”.

Kurjasta vangista supervallan huipulle

Kun Jumala lopulta avasi Joosefin vankityrmän oven, Jooset ei arvannut mitä edessä oli. Vain hiustenleikkuu, vaatteiden vaihto, selitys faaraon kahteen uneen ja ohjeet faaraolle: ”Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin hallitusmieheksi. Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka kohtaavat Egyptin maata. Niin ei maa joudu perikatoon nälänhädän aikana" (1.Ms.41:33-36). Ja niin entinen kurja vanki oli noussut tuon ajan maailman supervallan huipulle.

”Ja farao sanoi Joosefille: 'Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi.' Ja farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. Ja hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: abrek! Niin asetettiin hänet koko Egyptin maan hallitusmieheksi.'” (1.Ms.41:41-43)

Niin Joosef oli tehtävässä, johon Jumala oli hänet edeltä yliopistossaan valmistanut. Hän keräsi seitsemänä runsassatoisena vuotena viljaa talteen ja niitä seuraavana seitsemänä nälkävuotena piti niillä maailmaa hengissä, hän pelasti maailman. Hän sai myös hengellisellä saralla paljon hyvää aikaan. Hän oli pelastamassa maailmaa niinkin, että mahdollisti Messiaan syntymisen Juudan sukukunnasta.

”Minä valvon sanaani toteuttaakseni sen” (Jer.1:12)

Myös hänen veljensä joutuivat nälkävuosina tulemaan hakemaan häneltä ruokaa. Näin he polvistuivat – kuten Joosef oli heille profetoinut – hänen eteensä. Ja Joosef toimi kuten Paavalikin myöhemmin opasti: ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä”. Moni olisi kuitenkin toiminut toisin, tuhonnut vihamiehensä. Näin olisi toiminut myös veljesjoukko. Kuinka helppoa se olisikaan ollut Joosefille? Vain muutama sana ja sotilaat olisivat tappaneet veljet. Mutta Joosef ei käyttänyt valtaansa näin. Hän rakasti, koska Jumala oli ensin rakastanut häntä. ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1.Joh.4:19). Hän eli evankeliumista.  Se antoi voiman vaeltaa saadun viisauden mukaan.

Tämän sunnuntain ensimmäisestä lukukappaleesta käy ilmi, että myöhemmin, Jaakobin kuoltua, Joosefin veljet ajattelivat: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet." Joosef vastasi heidän huoleensa: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." (1.Ms.50:19-21) Ja Mooses vielä lisää: ”Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.” Ja hän myös piti lupauksensa.

”Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala” (Ps.146:5)

Niin, rakas ystävä, Jumala on syntisten Jumala, sinunkin. Vaikka oletkin luonnostasi kova ja anteeksiantamaton. Hän tuli ihmiseksi ja teki jo puolestasi kaiken valmiiksi, mitä hänelle kelpaamiseen tarvitaan. Jeesus Kristus on sovittanut sinun syntisi. Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef katsoivat evankeliumiin, joka julisti Kristuksen tulevaa tekoa, me katsomme evankeliumiin, joka julistaa toteutunutta Kristuksen tekoa. Kristuksen Golgatan teko on ansio, joka kantaa sinut taivaaseen. Sinun menneet ja tulevat syntisi ovat anteeksiannetut. Olet hänen viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan pelastettu. Hänen verensä riittää. Elä ja lepää hänen ja hänen evankeliuminsa varassa.

”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol.1:19-22).

”Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Ilm.1:5,6)

Jumalan armo peittää syntiesi paljouden. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Siionin kannel 266

1. Sä olet, Jeesus, laulun aihe mulle, / sä yksin vain, sä yksin vain. / Myös alla ahdistuksen laulan sulle, / niin paljon sain, niin paljon sain.

2. Jokainen tahtoo laulaa rakkaimmastaan, / niin myös mä teen, niin myös mä teen. / Hän, Kristus, aamutähti loistaa vastaan / yön synkeyteen, yön synkeyteen.

3. Kun kuljin aavikolla eksyneenä, / sä tielle toit, sä tielle toit. / Kun yössä itkin loppuunväsyneenä, / uudeksi loit, uudeksi loit.

4. Oi jospa kiitoksesi, Herra, soisi / nyt huuliltain, nyt huuliltain, / ja armos aina väkevämpi oisi / mun turvanain, mun turvanain.

5. Oi rakkautta aivan täydellistä: / mä pelastun, mä pelastun! / Jo nautin Herran rauhaa ihmeellistä, / sä olet mun, sä olet mun.

6. Jokaisen hetken tahdon ottaa vastaan, / myös katkeran, myös katkeran. / Kun katson rakkauteesi ainoastaan, / taas uskallan, taas uskallan.

7. Sanaasi luottaa anna jälleen kerran, / saan kuulla sen, saan kuulla sen: / On kaiken palveltava laumaa Herran. / Näin pelkää en, näin pelkää en.

Kultaomenia hopeamaljoissa

Eräs mies istui keittiössään päiväkahvilla katsellen ikkunalaudalla olevalle lintulaudalle. Hän oli vasta kiinnittänyt sille läskin palan, jota nyt suuri parvi lintuja kävi nokkimassa. Kuhina oli kovaa, linnut lentelivät edestakaisin. Samaan aikaan hänen vaimonsa oli lähdössä kävelylle ja hän tulikin keittiöön kertomaan sen miehelleen: "Minä lähden nyt lenkille." Mies katseli ajatuksissaan läskin palaa ja lintuja, ja totesi: "Siinä saa läski kyytiä."

Jeesus huomasi aina ihmiset, kuunteli heitä ja sanoi heille juuri ne sanat, jotka olivat heille parhaaksi. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: "Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa." (Snl.25:11). Jeesuksen sanat olivat kultaomenia hopeamaljoissa.

Niihin sopivat myös psalminkirjoittajan sanat: "Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua." (Ps.12:7) Kun hän julisti evankeliumia, hänen sanansa olivat myös pelastavia, taivaaseen kantavia sanoja.

Sinullekin Jeesus lupaa sanassaan syntien anteeksiannon ja taivaan: "Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä" (Kol.1:19-22).

Hän on jo kärsinyt sinun puolestasi sinun syntiesi rangaistuksen. Syntisi ovat anteeksi annetut. Taivaan Isä hylkäsi hänet: "Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: 'Eeli, Eeli, lama sabaktani?' Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Matt.27:46), jotta sinua ei tarvitsisi hylätä. Kolmiyhteinen Jumalamme sanookin: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä" (Hebr.13:5). Synnit ovat kertakaikiaan sovitetut. Eikä ainoastaan joidenkin vain hurskaampien ihmisten (hekin ovat pahoja), vaan sinunkin. Jeesus saarnasi: "Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." ("Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.") (Joh.12.33) . Hän on kärsinyt ja kuollut jokaisen ihmisen puolesta.

Saat olla varma, että taivaallisen oikeudenmukainen Tuomari ei rankaise sinua synneistä, joista on jo rangaistus kärsitty. Kristus kärsi sen loppuun saakka.

Mutta Jeesus ei jättänyt ihmisiä vain siihen, että toi heille avun iankaikkisuutta varten, avaten taivaan, vaan hän käytti sanojaan myös tuoden lohdun arjen huoliin ja vaikeuksiin, jotta heidän ajallinen elämänsäkin olisi autuaampaa. Hän saarnasi iloa sydämmiin:

"Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt.6:31-32)

Sinullekin Jumala antaa kaiken, mitä tarvitset. Mistään et jää paitsi. Älä siksi huolehdi turhia. Sanassaan Jeesus vakuuttaa: "kaikki tämä teille annetaan".

Kun sinä rukoilet vaikeuksiesi keskellä Jumalalta apua, sinusta saattaa kuitenkin välillä tuntua, että kyllä Jumala muita auttaa, mutta ei minua. Onhan sinussa jäljellä vanha liha. Tilanne on sellainen, että Jumala ikäänkuin tuntuu nukkuvan "onnesi ohi". Siksi Raamattu korostaa meille sitäkin, että Jumala ei torku eikä nuku: "Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku." (Ps.121:4) Kaikki on siis Herramme hallinnassa. Olivat elämäsi kiemurat ja umpisolmut millaisia tahansa, hän auttaa. Vain yksi sana ja ne ovat auki. "Effata", se on: aukene. Hän näkee kaikki sinunkin tarpeesi ja kuulee rukouksesi.

Läpi Raamatun menee sanoma, että Jumala todella auttaa sinua. Kun sinulla on vaikeaa, sinun tuleekin olla vain kärsivällinen: "Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." (Ps.42:12) Ongelma ei ole Jumalan puolella. Se on meidän kärsimättömyydessämme. Jumala kyllä auttaa, kun aika on. Eikä hän edes odotuta sinua liikaa. Hän on ajoituksenkin mestari. Hänen huolenpidossaan odotuskin vaikuttaa sinun parhaaksesi (Rm.8:28).

Voit keskittyäkin rauhassa palvelemaan lähimmäisiäsi ja toteuttamaan Herramme tahtoa. Anna Jumalan yksin kantaa taakkasi ja huolehtia sinusta. Saat aivan varmasti nähdä, että psalmin 37 sanat toteutuvat elämässäsi: "Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee." (Ps.37:3-5)

Siionin kannel, 309

1. Ei paina murheeni täällä,
kun Jeesus on ystäväni.
Hän kanssani on joka säällä,
myös synkkinä päivinäni.
Ja siksipä laulan nyt riemusta vain,
kun Isän lapsena onnen jo sain.
On veljeni Jeesus, oi Jeesus, oi Jeesus,
hän myös minut ostanut on.

2. Kun Jeesusta katselen aina,
niin ei mitään murheita näy.
Ei synnit ja huoleni paina,
ei raskaaksi mieleni käy.
Hän taakkani painavat kantanut on,
ja siksi on onneni loppumaton
sun kanssasi Jeesus, oi Jeesus, oi Jeesus,
sä Herrani, kaikkeni mun.

3. En huomisen huoliin mä näänny,
kun armoosi turvata saan.
Ei onneni oikea käänny,
kun hallitset taivaan ja maan.
Kun aikani päättynyt päällä on maan,
niin taivaassa varmasti nähdä mä saan
sun kasvosi Jeesus, oi Jeesus, oi Jeesus.
Ja niin olen ainiaan sun.